Näenkö hyvän myös itsessäni?

Olen pidempään miettinyt sitä, että jos kerran pystyn muuttamaan omaa ajattelua suuntaan, jossa etsin asioista ensin ne puolet miksi niistä voi innostua, uhkakuvien sijaan, niin miksi en pystyisi tekemään samaa itseeni kohdistuvassa ajattelussa. Huomaan sen, että jos se asia mistä puhun on oman itseni ulkopuolelle, on minun helpompi olla rakentava ja nähdä hyvä. Sen sijaan,... Continue Reading →

Mukavuusalue ja muutos

Se missä oman mukavuusalueen rajat eri asioiden suhteen kulkevat vaihtelee elämän aikana. Nuoruudessa ja varhaisaikuisuudessa koetut tyrmäykset tai sellaisiksi tulkitut kokemukset pääsivät kaventamaan omaa ilmaisullista mukavuusaluettani niin paljon, että jossain kohtaa puhuminenkin oli muodostui vaikeaksi. Pelkäsin käytännössä kaikkea vuorovaikutusta ja stressitasoni humahti pilviin heti, kun piti avata suu sanoakseen jotain. Ihan jo kaupan kassalla sanottu moi... Continue Reading →

Kun joku harjoite vaan tökkii – Tapaus Buongiorno Johnny

En aiemmin viikolla oikein saanut kiinni siitä, miksi Buongiorno Johnny -harjoite oli minulle niin vaikea. Syitä on varmasti monia ja osaa niistä en todennäköisesti edes vielä tunnista. Sen hahmotan, että ydinsanoja taitaa tässä kohtaa olla kolme: kilpailu, tietoisuus ja itsevarmuus. Harjoitteessa on koko ajan läsnä pelistä putoamisen riski tai mahdollisuus. Se onko putoaminen riski vai... Continue Reading →

Create a website or blog at WordPress.com

Ylös ↑