Musiikki ja laulu soivat kauniina ja vahvoina upeiden maisemien ja kirkkaiden valojen välkkeessä. Amélie-musikaalin keveän ilmava tarina johtaa ei-aina-niin-kovin-iloiseen Pariisiin, jossa ujo, oman mielikuvituksensa ja oikean maailman maagisilla rajamailla elävä, Amélie jää jumiin äitinsä opettamaan Zenonin paradoksiin. Matkalle, joka on aina puolivälissä riippumatta siitä, miten monta kertaa sen pituuden puolittaa. Amélie on jumissa, ihan kuten isänsä, joka jumiutuu vaimonsa vihaamaan puutarhatonttuun, jonka turvallisuudesta huolehtimisesta muodostuu hänelle elämää suurempi tehtävä.

Vaikka Amélie (Marketta Tikkanen) aikuistuttuaan muuttaa pois kotoaan pois ja näennäisesti itsenäistyykin, oman elämänsä matkassa hän ei voi päästä edes puoliväliin, sillä omaan maailmaansa unelmoimaan piiloutuva nainen ei ota ensimmäistäkään askelta. Matka ei ala, koska sille ei ole syytä tai suuntaa. Ei ennen kuin Amélie löytää yllättävän aarteen, jonka löytyminen sysää tapahtumat liikkeelle ja paradoksit alkavat vetää toisiaan puoleensa. Kohtalo, sattuma tai jokin muu voima tuo Amélien elämän tarkoitukseksi halun tehdä hyviä asioita. Sellainen pieni haaste siinä vain on, ettei Amélie tahdo jäädä kiinni hyvänteossa tai muutenkaan tulla huomatuksi. Ovelat johtolangat kuitenkin johtavat lopulta perille sinne, missä sydämen on lämmin ja hyvä olla.

Pienen ja aikuisen Amélien tarinoiden tasoja yhdistelevä kokonaisuus luo maailman, jossa voi mennä välillä piiloon ja tulla taas löydetyksi ja näkyväksi. Yksi itselle voimallisimmin mieleen jäänyt hetki on se, kun Amélien sisäinen lapsi tulee näkyväksi kohdatessaan lempeän vanhemman, joka konkretisoituu näyttämöllä vanhan maalarin Julien ”lasimies” Dufayelin (Jouni Innilä) ja pienen Amélien kohtaamisessa. Sen pienen maagisen hetken ajan sekä aikuinen että lapsi ovat yhtä aikaa näkyviä ja hyväksyttyjä juuri sellaisina, kuin ovat, haavoineen ja haaveineen kaikkineen. Iloisen värikäs Amélie tarjoilee viehättävässä paketissa pienen palasen universumin suloisimmalla tavalla höpsähtänyttä sielunsilittely voimaa. Lämpöisen hetken, jonka jälkeen jaksaa taas uskoa pienten hyvien tekojen tekemisen merkitykseen ja mielikuvituksen voimaan.

Tekijät

Libretto: Craig Lucas
Sävellys: Daniel Messé
Sanoitukset: Nathan Tysen ja Daniel Messé
Orkestraatio: Bruce Coughlin
Lauluorkestraatio: Daniel Messé ja Kimberly Grigsby
Suomennos: Mikko Koivusalo

Ohjaus ja koreografia: Reija Wäre
Musiikin sovitus ja harjoitus: Jussi Vahvaselkä
Lavastussuunnittelu: Jani Uljas
Pukusuunnittelut: Erika Turunen
Valosuunnittelu: Kalle Ropponen
Äänisuunnittelu: Iiro Laakso
Videosuunnittelu: Sanna Malkavaara
Naamioinnin suunnittelu: Minna Pilvinen

Rooleissa

Jouni Innilä, Jere Jääskeläinen, Stefan Karlsson, Riia Kivimäki, Ulla Koivuranta, Mika Kujala, Matti Leino, Lasse Lipponen, Pihla Maalismaa, Etel Röhr, Mikael Saari, Pauliina Saarinen, Kirsi Tarvainen, Marketta Tikkanen, Aaro Wichmann. Lisäksi nuorena Améliena vuorottelevat Iida Honkanen, Alisa Kujala ja Tilda Mäkimattila.

Orkesteri

Kapellimestari/piano: Markus Länne
Koskettimet: Ville Vihko
Haitari/koskettimet: Marko Valtonen
Kitarat: Juha Keskinen
Bassot: Ari Kataja
Rummut: Taneli Korpinen
Viulu: Katariina Sallinen
Sello: Matti Moilanen