Mietteitä menneestä: Näyttelijäntyö (Draaman perusopinnot)

Muistelmatekstien sarjassa vuorossa seitsemäs osa, jossa käsitellään näyttelijäntyön lähijaksoa. Huomaan, että olen todellakin panostanut ennakkotehtävässä esitellyn artikkelin pohdintaan. No lyhyestä virsi kaunis ja niin pois päin. 

Näyttelijäntyö

Ennakkotehtävät

  1. Lue ennen lähijaksoa Sandqvistin artikkelista sivut 169–182.

Lähteessä käydään läpi mm. Stanislavskin ja Brechtin teorioita ja näkemyksiä näyttelemisestä. Käsitellään myös roolin ja näyttelijän välistä paradoksia.

  1. Opettele jokin seuraavista teksteistä ulkoa, mutta ilman tulkintaa. Mieti kolme erilaista roolia, tilannetta tai ajatusta, jossa valitsemasi tekstin puhujana voisit olla. Voit miettiä näitä rooleja esimerkiksi ammattien kautta: pappi, uutistenlukija, lehtimyyjä jne.

Valitsin oman työni pohjaksi valmiiksi annetuista teksteistä tekstin yksi (Kari Hotakaisen teksti), jossa kerrotaan mökkeilyn ja Ladalla ajamisen riemusta.

  1. Keski-ikäinen huopatossutehtaan yrittäjä, jolla on huonot välit naapuriinsa. Omistaa mökin yhdessä vaimonsa Mirjan kanssa. ”Saatanan Mäkäräinen aina ahdistamassa ja puuttumassa asioihin jotka eivät hänelle kuulu.”
  2. Perintötilalla vieraileva juuri potkut saanut n. 30-vuotias nainen, joka on mielisairaalassa täydellisen romahduksen jäljiltä, vaikka ei sitä vieläkään oikein ymmärrä. Saanut Ladan perinnöksi ja se on vuosikausia seisonut tontin pienuuden vuoksi mökkitien varressa, mitä Mäkäräinen pitää omana tonttinaan. Mirja on hänen yltiötunteellinen siskonsa, joka oli tullut auttamaan perintötilan tavaroiden läpikäynnissä. Nainen suree yhä vanhempiensa kuolemaa, mutta ei osaa käsitellä tunteitaan, vaan patoaa kaiken sisälleen.
  3. Köyhä nuori mies, joka on vasten tahtoaan lukittuna tähän ynseään paikkaan, jonka henkilökunta puhuu kuin lapselle. Täytyy pelastaa auto, mikään ei ollut minun syytäni, vaan Mäkäräisen ja Mirjan, kun potkivat lyötyä. Tykkää käydä Eestissä ja kiroilla anonyymina nettifoorumeilla. Käytännössä ainoa, joka luulee olevansa oikeassa, mutta on oikeasti itse törppö ja pitää ladaansa Mäkäräisen pihalla.

28.6.2016

Näyttelijän työn kurssille oli jälleen ilmaantunut yksi opiskelija korvaamaan kursseja, joten meitä oli tasaparit, mikä oli työskentelyn kannalta hyvä. Teimme monenlaisia harjoituksia, mutta hieman hankala hahmottaa mikä tuli missäkin vaiheessa. Teimme neljän hengen ryhmissä patsaita, joita teimme myös improkurssilla, joissa yksi osa aina korvattiin ja luotiin uusi patsas. Teimme tunneharjoituksia, joissa pyrittiin esim. salaamaan oma kiputila toisilta, mutta kuitenkin tuntemaan se pään sisässä ja sitten pelkoharjoitteita, joissa pelättiin kaatumista ja kuolemaa. Teimme tunneharjoituksia myös parin kanssa siten, että olimme kahdessa rivissä ja piti aina lähestyä paria opettajan näyttämän tunnekortin mukaisen tunteen vallassa. Dialogeja ja rooleja harjoittelimme tyhjän dialogin kautta, johon opettaja määritteli meille roolit esim. eronnut pariskunnat, ihastuneet nuoret tai kämppikset, mutta toki dialogi oli joihin näistä vähän haastava, vaikkakin jotenkuten sovellettavissa. Fyysisellä puolella harjoittelimme köydenvetoa ja se oli todella rankkaa, kuten myös putoava katto ja lähestyvät seinät harjoitukset. Sen sijaan kalastamisen miiminen esitys oli aika rentouttavaa ja oli helppo kuvitella itsensä mökille kalastamaan. Sitten teimme myös aika alkuvaiheissa harjoitusta, jossa seisoimme ringissä ja kaksi valittiin Romeoksi ja Juliaksi, joiden piti kellon lyödessä 12 halata ja muiden piti estää heitä. Oli todella haastavaa lukea ihmisistä, ketkä tiesivät olevansa Romeo ja Julia ja ketkä vain ylinäyttelivät etsimistä tai olivat liian epäkiinnostuneita tehtävästä ja siksi vaikuttivat syyllisiltä. Päivän lopuksi käytiin läpi ryhmissä valittua monologitekstiä, siten että kaikilla ryhmässä oli sama teksti. Mietimme mitä rooleja olimme keksineet ja kokeilimme lukea tekstin niitä rooleja tai tunnetiloja hyödyntäen. Kävimme myös yleisemmin läpi tekstiä ja mietimme miksi meille kaikille tuli tekstistä ensimmäisenä mieleen keski-ikäinen mies tai ylipäätään mies. Olin ryhmässämme ainoa, joka osasi tekstin ulkoa, mikä tuntui hämmästyttävän kovasti muita, vaikka tokihan ohjeistuksessa oli tähän suuntaan ohjattu. Yllättävää miten monenlaisia tulkintoja niinkin lyhyestä tekstistä voi saada. Huomenna sitten jatketaan tekstin työstämistä ja varmaankin pohditaan tarkemmin rooleja sekä sitä, millaisia motivaatioita, tunteita ja toimintoja tekstin henkiin herättämiseen tarvitaan. Oli kyllä kovasti mieleinen, mutta raskas päivä, jonka päätimme taas kalanruotoharjoituksella, jossa piti kertoa joku ajatus päivästä muulle ryhmälle.

29.6.2016

Kaikki on vähän sekavana päässäni, mutta tänään pääosassa olivat roolien luominen ja esityksen koostaminen. Aluksi kävimme lyhyen kuulumiskierroksen ja sitten piti kertoa joku tarina päivästään parille. Kerroin salaojaputkien kaivamisesta ja seikkailuistani asunnosta ulospääsemiseksi. Sitten pari antoi jonkun eläimen (sain hiiren), jota piti alkaa muistuttaa, mutta kuitenkin pysyen ihmisenä, jossa on sen eläimen ominaisuuksia, eikä muuttua eläimeksi. Näitä ominaisuuksia piti kasvattaa ja laskea asteikolla 1-10, mutta oli vaikea tehdä eroa eri tasojen kanssa, koska ei ehtinyt ihan prosessoida mitä kaikkea oli muuttanut tasoilta toisille siirtyessään. Päämäärä oli kuitenkin selkeä. Ringissä teimme myös harjoituksen, joka on aiemmilta jaksoilta tuttu ja jossa piti sanoa toiselle ”tule” ja etsiä sitten katseella joku toinen, jonka paikalle voi siirtyä. Tähän lisättiin sitten myös se, että piti kutsua toinen tietyllä tavalla, jonka mukaisesti toisen sitten piti myös saapua. Tunsin oloni niin epämukavaksi jälkimmäisessä osiossa, että välttelin kaikkien katsetta. Ringissä teimme myös ilmeiden peilausta ja mukauttamista siten, että yksi henkilö antoi ilmeen, joka piti peilata ja kääntyessään toisen ihmisen suuntaan mukauttaa joksikin muuksi ilmeeksi. Tätä sitten kasvatettiin niin, että ilmeiden lisäksi eleet ja liikkeet tulivat mukaan. Sitten harjoittelimme eri ruumiinosien johdattamana olemista. Piti mennä mm. olkapää, häntäluu, varpaat, solisluut ja leuka edellä sekä miettiä mitä se oikeastaan tarkoittaa, kun esim. solisluut tai häntäluu vie ja miten se vaikuttaa liikkumiseen esim. nopeuden suhteen. Sitten piti käydä parin kanssa keskustelu siten, että valitsi kaksi johtavaa ruumiinosaa, joista toista pitää liikuttaa poispäin parista ja toista kohti keskustelun aikana sekä päinvastoin. Sitten polotimme menemään monologiamme kulkiessamme ympäri huonetta. Oli todella vaikea keskittyä pitämään muiden ihmisten äänet ulkopuolella, kun osalla oli sama teksti ja varsinkin nämä häiritsivät, koska he olivat eri kohdassa menossa. Teimme tähän liittyen erilaisia harjoituksia, joissa sanat muuttuivat joko todella maukkaiksi tai etoviksi ja piti puhua sen mukaisesti. Sitten piti puhua pikakelauksella ja todella hitaasti. Lopuksi vielä yhdistettiin fyysistä liikettä silittelemällä, jotain pintaa hellästi puhuessa ja työntäen seinää kaikin voimin, kun samalla jatkaa puhumista. Keskustelimme vähän aikaa hahmoistamme sen ryhmän kanssa, jonka kaikilla jäsenillä oli samat tekstit. Tämän jälkeen siirryimme suunnittelemaan Cohenin roolilomakkeen pohjalta hahmojamme ja tuntui että lähdin liian monimutkaisesti rakentamaan henkilön tarinaa, kun olisi pitänyt keskittyä olennaiseen. Sitten muodostimme ryhmiä, joissa jokaisella on eri teksti ja kävimme läpi hahmomme ja tekstimme sekä mietimme miten näistä saisi yhteisen näytelmän. Päädyimme hieman minun ohjaaminani yhdistämään tekstien vankeusteeman kautta hoitolaitokseen, jossa yksi kulki hoitajana huoneesta toiseen, koska hänen tekstinsä ei viitannut niin vahvasti vangittuun tilaan. Aikaa oli todella niukasti, joten ei siitä ihan huippuesitystä tullut, mutta aivan hyvä kuitenkin. Esiintymisestä en paljon muista, mutta muistan sen, että mietin eleitäni ja liikkeitäni, koska en ollut ehtinyt niitä miettiä ennen esitystä, kun olin keskittynyt niin paljon kokonaisuuden rakentamiseen ja omien iskujen opetteluun. Joitain muita asia vaivasi ehkä vielä enemmänkin, mutta minua ei varsinaisesti kaduta mikään. Olisi vain mielenkiintoista saada lisää esiintymiskokemusta, jotta voisi kokeilla erilaisia rooleja ja asioita. Olisi kiintoisaa ehkä lähteä joskus fyysisyys edellä ja selvittää tulisivatko tunteet myös sieltä kautta. Tunteet edellä olen kuitenkin jo tottunut menemään, mutta ehkä päämäärä ja suunta voisivat olla selkeämpiä. Kaiken kaikkiaan hyvin mukava jakso kuitenkin.

Mitkä ovat sinulle näyttelijäntyön suurimmat haasteet?

Liikkeen ottaminen osaksi roolia eli hahmon fyysiset ulottuvuudet. Lähden lähinnä tunne tai järki edellä työstämään roolihenkilöä, mutta hänen fyysiset ulottuvuutensa jäävät usein hahmottamatta. Olisikin hienoa päästä miettimään roolia myös näistä lähtökohdista.

Mitä havaintoja teit erilaisista harjoituksista ja kokeiluista?

Jotkut asiat edelleen tuntuvat vaikeilta ja saatan pyrkiä välttelemään niitä. Toisaalta huomasin myös sen, miten paljon omasta elämästä ja kokemuksista kuitenkin löytyy materiaalia, jota voi hyödyntää näyttelemisessä.

Kommentointi on suljettu.

Create a website or blog at WordPress.com

Ylös ↑