Mietteitä menneestä: Prosessidraaman dramaturgia (Draaman perusopinnot)

Muistelmatekstien sarja on edennyt jo kuudenteen osaansa, jossa päästään prosessidraaman dramaturgian pariin. 

Prosessidraaman dramaturgia

Ennakkotehtävä

Lue Johdanto tältä sivulta sekä Asikaisen teoksesta sivut 66–84. Kirjoita oppimispäiväkirjaasi havaintoja, kysymyksiä ja kommentteja

Ajatus museosta prosessidraaman lähtökohtana on mielenkiintoinen, sillä elämä on yleensä pysähtynyt museoissa ja kuten tekstissäkin mainitaan, mihinkään ei saa koskea. Siksi minua puhutteleekin ajatus siitä, että prosessidraaman lähtökohtana käytetään esineitä valmiin tekstin sijaan. On myös mielenkiintoista lukea, miten taustatarinaa on lähdetty kehittämään aidon ihmisen pohjalta, mutta kuitenkin soveltaen. Ehkä mietityttää se, että miksi alkuperäinen ihminen ominaisuuksineen ei ole tarpeeksi kiinnostava, vaan hänen tarinansa pitää värittää lähes tunnistamattomaksi. Toki historiallisesta henkilöstä ei varmastikaan ole riittävästi tietoa edes olemassa, jotta hänestä saisi kokonaisen taustatarinan aikaiseksi. Kuitenkin päädyttiin aika perinteiseen, mutta toisaalta kuvaavaan tarinan asetteluun, johon on yhdistetty myös stereotypinen nainen.

22.6.2016

Ryhmäämme oli tullut uusi jäsen, joka olisi kanssamme loput kurssit. Niinpä lukumäärämme täydentyi parilliseen lukumäärään. Kuulumiskierroksen jälkeen lähdimme prosessidraaman pariin. Ensimmäinen prosessidraamamme oli ystäväni valas, jossa pieni poika odottelee kalliolla valasystäväänsä. Aluksi mietimme mitä ystävyys on ja opettaja kirjasi näitä asioita paperille. Ensin kuuntelimme muusikin taustoittaman tarinan ja sitten lähdimme piirtämään mielikuviamme ryhmässä paperille siitä, mitä merenpohjassa on. Eri ryhmien tuotoksia vertailtiin ja koetettiin luoda kokonaiskuva sekä mietittiin mitä yhteistä kuvista löytyy. Jokaisen piti tämän jälkeen eläytyä pojan rooliin ja toteuttaa tarinassa kuvattu siirtymä rannalle. Lopuksi yksi jäi kuumaan tuoliin pojaksi ja vastaili muiden kysymyksiin hahmossa. Tämän jälkeen sitten saimme ryhmissä miettiä, miten tarina jatkuisi. Me loimme tarinan, jossa isä löytää aamulla pojan kalliolta ja tuo kotiin. Käydään keskustelu yksinäisyydestä ja mahdollisesta muuttamisesta, mutta lopulta isä ehdottaa ratkaisuksi omaa mielikuvitusystäväänsä ”moosesta”, jonka poika lopulta adoptoi. Tämän jälkeen keskusteltiin vielä aiheista ja vedettiin kokemus yhteen. Toinen prosessidraama lähti liikkeelle Ishin kuvasta, johon liittyvästä tarinasta kuulimme pätkän. Sitten meidän piti rakentaa kylä, jossa Ishi vangittiin ja kehitellä itsellemme hahmot sinne. Esitimme roolejamme roolimerkki päällä ja yritimme saada myös selville lisää Ishistä ja hänen kohtalostaan. Tämän jälkeen toteutimme sanomalehtiotsikko lööpit aiheesta. Tämän jälkeen esitystä jatkettiin, kunnes päästiin loppuratkaisuun. Lopuksi vielä keskusteltiin aiheesta ja käytiin läpi sen herättämiä tunteita ja ajatuksia.

27.6.2016

Teimme yhden prosessidraaman, joka kertoi herra Turhantarkasta ja hänen palvelijastaan Joonatanista. Tässä prosessidraamassa opettaja esiintyi hahmossa ja näin Joonatanina kertoi meille asioista. Pohjustuksena meidän piti muodostaa patsaita erilaisista tauluista sekä opetella miimisesti esittämään erilaisia siivoamisen toimintoja. Sitten äänettömästi ryhmänä hiivimme herra Turhantarkan kotiin, jossa meidän piti siivota galleriaa ja jos herra Turhantarkka saapui tai heräsi tarkkailuasemistaan jähmettyä tauluiksi / patsaiksi. Sitten palasimme takaisin ja meidän piti keksiä miten tarina tästä etenisi, joko tarinana tai still-kuvana. Harjoituksen lopuksi käytiin lyhyt reflektio ja siirryttiin tauon kautta seuraavaan tehtävään. Meidän piti muutaman hengen ryhmissä suunnitella oma prosessidraama omalle kohderyhmälle, joka oli yläkoulu ja lukio ikäiset. Meidän prosessointimme oli aika hidasta, vaikka pääsimme aika nopeasti selville siitä, minkä tyyppisiä asioita prosessidraamaamme haluaisimme. Pyrin olemaan kerrankin rakentava voima tuhoavan sijasta ja yritin tukea ja jatkojalostaa muiden ideoita, sen sijaan että olisin tuputtanut vain omia näkemyksiäni. Päädyimme luomaan prosessidraaman, jossa käydään läpi keksintöjen historiaa ja pyritään selviytymään autiolta saarelta oppilaiden valitsemien kolmen tärkeimmän keksinnön kanssa. Uhkaava tulivuoren purkaus toimii toimintaa vauhdittavana tekijänä. Tehtävätyyppeinä hyödynnettäisiin mm. muodonmuutosta autiosaaren kuvailussa sekä yhteispiirtämistä suunnittelussa ja patsaita sekä reportaasia keksintöjen hyödyntämisen välineenä. Alussa olisi aikajana keksinnöistä, jotta oppilaat hahmottaisivat paremmin keksintöjen historiaa. Päivän lopuksi kävimme läpi kaikkien ryhmien prosessidraamasunnitelmat (lapsille: uni, vähän vanhemmille: koskemattomuus, nuorille: luonto sekä festarit ja aikuisille alkoholikulttuuri) ja teimme niistä yhden harjoituksen.

Minkälaisia kysymyksiä tai ajatuksia sinulle heräsi?

Lähinnä se sekavuus siitä, mitä prosessidraama oikeastaan on. Käytännössä tuli nähtyä niin monta täysin eri lähestymistapaa, että ehkä olisi kiva tietää mitkä ovat tavallaan ne pääsuuntaukset millaista prosessidraamaa yleensä tehdään. Olivatko ne nämä kursseilla esitetyt neljä vai onko vielä jotain muuta täysin erilaista?

Miten opettajan asettamat tavoitteet toteutuivat omassa oppimisessasi eri prosessidraamoissa?

Periaatteessa varmasti ihan hyvin, ehkä Ishistä jäi tehdessä vähän epäselväksi se miksi asiaa tehdään. Oliko tarkoitus Ishin aseman pohtimisessa vai vahvemmin roolien toteuttamisessa?

Miten näet dramaturgisen ajattelun merkityksen prosessidraamassa ja laajemmin draamakasvatuksessa?

Se on tärkeää, sillä se luo pohjan tekemiselle. Toisaalta prosessidraamassa näkisin että on tärkeää että dramaturgia on joustava ja sisältää vaihtoehtoja.

Kommentointi on suljettu.

Create a website or blog at WordPress.com

Ylös ↑