Jyväskylän kaupunginteatterin perinteinen kauden avaustilaisuus, Esirippu aukeaa, järjestettiin nyt ensimmäistä kertaa Paviljongin uusissa väistötiloissa. Aune-näyttämöllä nähtiin tämän, Tytti Vänskän juontaman, n. tunnin mittaisen tapahtuman aikana katkelmia kaikista syksyn näytelmistä sekä kuultiin hieman myös joulun ja kevään ohjelmistosta.

Tämä esityskausi on erityislaatuinen siinä mielessä, että lavalla nähdään useampikin kantaesitys: Bosslady-musikaali, Pikkurikoksia rakkaudessa ja Laura. Näistä kaksi on kotimaisia kantaesityksiä (Bosslady ja Laura) ja yksi ranskalaisen näytelmän kotimainen kantaesitys (Pikkurikoksia rakkaudessa). Teatterinjohtajan puheissa tulikin selväksi, että Jyväskylän kaupunginteatterin kunnianhimoisena tavoitteena on tukea ja tuoda yleisön nähtäville nimenomaan uusia koti- ja ulkomaisia näytelmätekstejä. Toivottavasti yleisö myös löytää uusien esitysten pariin hyvin runsaslukuisena.

Illan aloitti musiikkinumero Bosslady-musikaalista ja toisen pääosan esittäjän Elina Saarelan ajatuksia roolistaan. Sen jälkeen siirryttiin toisen esityskautensa jo aloittaneen näytelmän, eli Pikkurikoksia rakkaudesta, pariin. Tästä näytelmästä nähtiin yhden kohtauksen mittainen katkelma ja saatiin kuulla hieman näyttelijöiden ajatuksia esityksestä ja teatterin tekemisestä uusissa tiloissa.

Kolmantena kuultiin esi-iltaan lokakuun lopulla tulevasta uutuusnäytelmästä, Laurasta. Laura on Jyväskylän kaupunginteatterin ja Kansallisteatterin yhteisproduktio, jota esittelemässä olivat esityksen ohjaaja / käsikirjoittaja Pasi Lampela sekä näyttelijät Maria Kuusiluoma ja Esa-Matti Long. Tämä oli itselleni siinä mielessä kiintoisin teosavaus, koska toisin, kuin kahdesta edellämainitusta, tästä näytelmästä ei ole vielä omakohtaista käsitystä. Siksi olikin kiinnostavaa kuulla yhä harjoitusvaiheessa olevasta uutuustekstistä, miten se tällä hetkellä näyttelijöille ja näytelmäkirjailijalle avautuu. Intohimo ja riippuvaisuudet sekä verevä naiskuvaus jäivät itselleni mieleen avainsanoina tästä esittelystä.

Neljäntenä lavalle tuotiin syksyn neljäs ensi-ilta näytelmä, joka olikin ainoa ei-kantaesitys tälle syksylle. Voitto kotiin on pienen näyttämön humoristinen esitys, jossa on kaksi näyttelijää (Anneli Karppinen ja Paavo Honkimäki). Illan katkelmasta päätellen kyseessä on musiikkipainotteinen näytelmä keski-ikäisestä pariskunnasta ja heidän menestyspyrkimyksistään. Esityksen, ihanan nauravainen, ohjaaja Satu Säävälä kävi myös valottamassa tämän 80-luvun DDR:ään sijoittuvan komedian taustoja ja tekoprosessia.

Viidentenä numerona lavalla nähtiin yhden laulun maistiainen joulun aikaan, kahtena iltana, esitettävästä Tarinoiden joulusta. Tämä teatterin näyttelijöiden omasta aloitteesta lähtenyt esitys sisältää tuttuja ja uusia joululauluja sekä kuullaan jouluisia tarinoita. Näytteestä päätellen odotettavissa on varmasti mukavan lämminhenkinen ilta jouluisten laulujen parissa.

Kuudentena esiteltiin vielä teatterin ulkopuolella järjestettäviä Runohiiren riimiretki -esityksiä sekä Lauluja rakastamisesta -lauluiltaa. Runohiiren riimiretki on vajaan puolen tunnin mittainen, runoihin perustuva, musiikkipitoinen, esitys, joka on varmasti perheen pienimmillekin mukava kokemus. Tämän esityksen esityspaikat ja ajankohdat kannattaa tarkistaa teatterin sivuilta. Lauluja rakastamisesta -lauluillan lisätiedot sen sijaan löytyvät Teatteri Eurooppa Neljän -sivuilta, sillä se järjestetään heidän tiloissaan täällä Jyväskylässä.

Lopuksi tietysti vielä muisteltiin syksyn avoimista harjoituksista ja teatteritiistaista sekä puhuttiin vähän jo kevään tulevasta ohjelmistosta. Luvassa on ainakin toinen Pasi Lampelan uutuusnäytelmän, Mestari, kantaesitys sekä vanhan klassikon, eli Hiirenloukun, paluu. Joten kaikenlaista kivaa on luvassa myös keväällä.

Illan päätti toinen laulu Bosslady-musikaalista. Oli yllättävän kiinnostava kuulla itse esityksessä orkesterin säestämä laulu ”Kerro kerro kuvastin” pelkästään pianon säestämänä. Yllätyin vähän, miten paljon koskettavampi ja vahvempi elämys se kappale oli itselleni näin pelkistetysti esitettynä. Laulullinen laatu ja taso nousi paljon kirkkaammin oikeuksiinsa, kun taustalla oli vain piano.