Täydellinen lauantai (Helsingin Kaupunginteatteri)

Eräänä yllättävän miellyttävänä lauantaina Markus (Pekka Strang) saapuu kotiinsa mukanaan aarre: Neil Youartin Me, Myself & I -jazzlevy, jota hän on etsinyt vuosikausia. Kaikeksi onneksi hänellä on vielä reilusti aikaa kuunnella levy ennen kuin paras ystävä (Matti Rasila) tulee käymään. Tästähän taitaakin olla tulossa todella rentouttava aamupäivä. Rauhallinen lauantai hyvän jazzin parissa jää kuitenkin vain... Continue Reading →

Sanaton rakkaus 28.9.2019 (Espoon Kaupunginteatteri)

Sanaton rakkaus (Children of a Lesser God) on voimallinen ja monimuotoinen tarina, joka näyttää valoa sekä eroille että yhdistäville tekijöille. Se on kaunis tarina kuulevan ja kuuron ihmisen rakkaudesta, kuten suomalainen nimi kertoo ja silti se rakkaustarina on vain yksi osa suurempaa tarinaa. Sanattomassa rakkaudessa on kyse myös kielestä, identiteetistä ja oikeudesta puhua omasta puolestaan:... Continue Reading →

Arktiset leikit 21.9.2019 (Tampereen Teatteri)

Minen tiiä yhtään, mitä minä näin, mutta sen minä tiiän, että kovasti tykkäsin. Arktiset leikit on kuvaustekstinsä perusteella "arktisen trilogian neljäs osa" eli osa suurempaa jatkumoa, mutta kuitenkin oma itsenäinen ajanjaksonsa tässä tarinassa. Se on kuitenkin alusta asti selvää, että tässä tarinassa on tapahtunut paljon jo ennen tähän pisteeseen päätymistä. On historian painolastia ja asioita, joita... Continue Reading →

Matti Nykänen – Hyppy sumuun (Tatu Mönttinen / Teatterilaiva)

Suurella osalla suomalaisista jo pelkkä nimen Matti Nykänen sanominen herättää mielikuvia. Ei kaikilla, mutta merkittävällä osalla. Se liittyykö tuo mielikuva millään tavalla mäkihyppyyn, ei ole mielestäni relevantti kysymys, sillä eläminen julkisuuden valokeilassa tuo aina mukanaan julkisuuden avoimen painolastin. On asioita, mitkä ehkä jo haluaisi unohtaa, mennä eteenpäin, mutta ei kai koskaan kokonaan voi jättää niitä... Continue Reading →

Dräfti-klubi 7.9.2019 (Valtimonteatteri)

Sateisen epävakaa Helsinki ja hyvin piilotettu huoneteatteri tarjosivat puitteet syksyn ensimmäiselle, Valtimonteatterin järjestämälle, Dräfti-klubille. En oikeastaan edes tiedä, mitä kautta kuulin ensimmäisen kerran Dräfti-klubista. Törmäsin kai jossain sattumalta tapahtuman mainokseen ja totesin, että tuota haluan kokeilla. Hetken mietin onko minulla mitään riittävän kypsää luonnostekstiä tähän tarkoitukseen, sillä en ole pariin vuoteen juurikaan näytelmätekstejä kirjoittanut. Menneisyyden... Continue Reading →

Phantom – Pariisin oopperan kummitus – Ennakko (Jyväskylän Kaupunginteatteri)

Pariisin kaduilla kuuluu iloinen laulu, joka kiinnittää myös ohikulkevan kreivin (Pekka Hiltunen) huomion. Kreivin suopealla avustuksella ovet oopperaan avautuvat nuorelle laulajalupaukselle Christine Daaélle (Johanna Isokoski), vaan ovien takana kaikki ei olekaan ihan niin kuin odottaa saattaisi. Pariisin oopperan kimaltavan ja hilpeän kuoren takana piilee nimittäin synkkä salaisuus. Voisi luulla että oopperassa elävä kummitus (Riku Pelo)... Continue Reading →

Create a website or blog at WordPress.com

Ylös ↑