Harriet 16.2.2019 (Ryhmäteatteri)

Sama tarina monesta lähteestä kuultuna, mutta onko niistä missäkään koko totuus? Harriet on tarina vuonna 1918 tapahtuneen jääkärimajuri Olof Laguksen (Pyry Nikkilä) epäselväksi ja selvittämättä jääneestä kuolemasta. Miksi tapahtumaa ei sukulaisten pyynnöistä huolimatta tutkittu, vaikka kertomuksissa oli epäselvyyksiä ja ilmeisesti myös todella karkeita vääristelyjä. Selvittämättä jäänyt kuolema onkin inspiroinut monta kirjoittajaa. Esityksessä lavalle tuodaan nähtäväksi... Continue Reading →

Miehen kylkiluu (vierailu Jyväskylän Kaupunginteatteri)

Kahdeksan teatterin yhteistyön hedelmä, Mikko Roihan ohjauksessa suloiseksi rakkauden sekasopaksi sekoittunut, Miehen kylkiluu on kutkuttavan minimalistista teatteri-ilottelua. Maria Jotunin tarinaan vahvasti nojaavan lempeän intomielisen tulkinnan avautumista on ilo seurata. Oli ihanaa, että edes kerran kohtaa tästä tekstistä sellaisen tulkinnan, jossa voi jollain tapaa edes kuvitella Miinankin (Ulla Reinikainen) hahmon tarinalle romanttisessa mielessä onnellisen lopun. Yleisesti... Continue Reading →

Parasta elämässä 1.2.2019 (Martti Suosalo / Helsingin Kaupunginteatteri)

Elämän pienten hyvien kartoittamiseen keskittyvä monologi koskettaa ja naurattaa, välillä samaan aikaan. Päähenkilön, yksin ja yhdessä muiden kanssa, koostama lista niistä tuhansista ja tuhansista asioista (miljoonasta, jos tarkkoja ollaan), jotka ovat parasta elämässä kokoaa pienille lapuille koko elämän kirjon. Lapsena listalle ilmaantuu niitä asioita, jotka silloin tuovat iloa elämään, kuten jätski. Elämän edetessä päästään jo... Continue Reading →

Supernaiivi (Jyväskylän Kaupunginteatteri)

Miten monesti sitä lapsena tulikaan mietittyä "sitten aikuisena..." ja sitten jonain aamuna heräät aikuisena, etkä tee mitään niistä jutuista. Elämä vain kulkee päivä kerrallaan eteenpäin ja kaiken pitäisi olla hyvin. On perhe, joka välittää. On kavereita. On opiskelupaikka ja asunto. On vapautta tehdä ja ajatella, mitä haluaa. Silti mikään ei tunnu oikein miltään. Mikään ei... Continue Reading →

Pakolaiset 19.1.2019 (Tampereen Teatteri)

Eleettömän tyylikäs ja sydämeen saakka uppoava kokonaisuus, joka pyyhkii katsojan yli koko synkkyydellään. Synkkyys on jotenkin sopivaa laatua. Suomalaista, kristillisen perinteen mukaista jyrkkyyttää, jonka ankaruutta toteuttaessa välillä unohtuu, että toisen synnin taakasta voi myös päästää irti. Voi olla myös tarttumatta miekkaan ja hukkumatta siihen, vaikka kunnia ja veri niin vaatisikin. Salattu häpeä vaatii jättämään Hämeen... Continue Reading →

Juurihoito 12.1.2019 (Tampereen Teatteri)

Juurihoito on mahdottoman mahdollinen tarina, jossa omia juuriaan etsitään sekä läheltä että kaukaa. Tämä matka isän perässä ympäri maailman, kertoo oudon ja kiinnostavan tarinan perheestä sekä hampaiden hoidosta. Tällaisessa tarinassa, missä maisema vaihtuu hyvin nopeassa tahdissa ja moni sivuhahmoista vaan piipahtaa välillä nopeasti lavalla, voidaan olla teatterissa pienoisten haasteiden edessä. Mielestäni varsin oivallisella tavalla tämä... Continue Reading →

Create a website or blog at WordPress.com

Ylös ↑