Keväällä striimattuja improesityksiä seuratessani tein tämmösen pienen koonnin katsojan ja yleisövuorovaikutuksen näkökulmasta. Tämä ei ole, eikä pyri olemaan, kaikenkattava listaus aiheesta. Tulen todennäköisesti täydentämään tekstiä myöhemmin, koska mulla oli myös joitain esityksen rakenteeseen ja siirtymiin liittyviä huomioita, joita olin luonnostellut. Kuitenkin, koska tämä teksti on viime keväästä saakka odottanut täydennystä, jota en ole jaksanut kirjoittaa, niin julkaisen tämän tällaisenaan ja muokkaan sitten joskus. Tai sitten kirjoitan vaan uuden tekstin, jos asiaa riittää. En tiiä. Saa nähdä. Tässä siis pari huomiota verkossa tapahtuvan live-esityksen aloitukseen ja yleisövuorovaikutukseen liittyen. 

Striimin aloitus – Aloitus tasan klo x vai striimi auki jo ennen aloitusaikaa?

Tässä tullaan siihen, mikä ihan normaalissakin yleisöesityksessä on huomioitava eli yleisön saapuminen esityspaikalle. Jos haluat aloittaa esityksen tasan tarkkaan tiettyyn aikaan ja aloitat käynnistämällä striimauksen sillä täsmällisellä kellonlyömällä, jonka olet ilmoittanut tapahtumassa, niin todennäköisyys on aika hyvä, että yleisö ei ole sillä sekunnilla paikalla. Toisaalta striimin luominen edes muutamaa minuuttia aiemmin tarjoaa myös yleisölle mahdollisuuden jakaa se ja kutsua porukkaa paikalle. Se on ihan ok, jos sen muutaman minuutin ennen esityksen varsinaista alkua näyttää jotain valmista esityksen tai esiintyvän ryhmän nimen sisältävää kuvaa tai höpöttelee menemään jotain ihan muuta. Ei siinä odotellessa tarvitse vielä tapahtua mitään. Tämän asian voi mieltää silleen, että ihan niin kuin teatterissakin: on ihan hyvä olla yleisölämpiö, jossa odotella, jos on tullut hyvissä ajoin ja toisaalta kannattaa päästää yleisö katsomoon edes hetkeä ennen esitystä, jotta kaikki ehtivät paikoilleen. Jos taas striimi alkaa tasan siihen aikaan, kun on sovittu tai vähän myöhässä, niin katsojan pitää kytätä ja päivittää esim. esityksen tai esiintyvän ryhmän Facebook-sivua sovittuna ajankohtana, jotta voi avata striimin.

Ylipäätään todennäköisyys siihen, että jos esityksen alku vähän viivästyy, vaikka teknisten ongelmien vuoksi, niin kun sitä striimiä tai mitään viestintää, jota seurata, niin harhautuminen muihin puuhiin muuttuu hetki hetkeltä todennäköisemmäksi. Aika monella on vähän rajattu keskittymiskyky tietokoneen, tabletin tai älypuhelimen ääressä, kun koko internet on muutaman klikkauksen päässä saavutettavissa. Aikansa turhaan päiviteltyään ja turhaan odotettuaan sitä sitten huomaakin selaavansa jotain ihan muuta: ”Oho kello onkin jo kymmenen yli, jokohan se esitys alkoi?” Tämä ei ole mitenkään nettiriippuvainen asia, vaan kyllähän mua ainakin turhauttaa myös teatteriesityksissä se, jos yleisön saapumista paikalle ei ennakkoon ollenkaan ajateltu. Se on tyhjää odottamisen aikaa. Toki, jos ilmoittaa aloitusajan ”akateemisella vartilla” varustettuna, niin silloinhan se on ihan ok, että striimiin valuskellaan pikkuhiljaa sitten, kun joudetaan.

Toki eri alustoilla on erilaisia käytänteitä, joten tietty kannattaa aina testata (ja uudelleen testata) käytössä oleva alusta (sekä tietty käytettävät laitteet). Joissain voi olla rajoitus, että jos tapahtuman on luonut alkaamaan tiettyyn aikaan, niin sitten ei välttämättä voikaan vaan lennosta muuttaa. Tapahtumakutsunhan voi muotoilla silleen, kuten reaalimaailman tapahtumissakin voi olla ”esitys alkaa klo x ja ovet aukeavat viittä minuuttia aiemmin”. Sen voi siis ennakkoon jo huomioida, että yleisön pitää myös avata se striimi, eikä se välttämättä tapahdu sekunnissa. Toisaalta, jos olet alunperinkin varannut itsellesi edes sen muutaman minuutin häiriövaran, niin sitä todennäköisemmin pääset(te) aloittamaan esityksen ajallaan, koska on aikaa reagoida yllättäviin viiime hetken teknisiin haasteisiin, koska on varautunut aloittamaan lähetyksen jo vähän ennen esityksen alkua.

Yleisellä tasolla: kannattaa olla selkeä ajan kanssa. Kunnioitetaan myös yleisön aikaa, eikä odotuteta, jos ei ole ihan pakko, kun netti ja kaikki yllättäen kaatuu. Sitäkin sattuu ja siitä selvitään, koska kyllä kaikki jo ymmärtävät, että teknisiä vaikeuksia voi olla.

Muista reilu etukeno, kun pyydät ehdotuksia

Jonkinlainen viive on aina olemassa verkon yli toimittaessa, joten se kannattaa hyväksyä, että sitä on jonkun verran. Sitä on eri paikoissa videoyhteyksien kautta esiintyvien esiintyjien sekä esiintyjien ja yleisön välillä. Joskus viivettä on tosi paljonkin eli kun pyytää yleisöltä ehdotuksia johonkin tekniikkaan, niin kannattaa huomioida ihan jo se, että kuva- ja ääniyhteys ei välttämättä ole ihan niin välitön, kuin olettaisi. Toisaalta, koska yleisö netissä ääneen sanomisen sijaan kirjoittaa ehdotukset, niin myös se tuottaa viivettä. Menee vähän kauemmin aikaa kirjoittaa asia, jonka olisi huutanut alle sekunnin viiveellä livekeikalla. Eli kun kaipaat tekniikkaan runsaasti ehdotuksia, joista valita, niin muista varata myös yleisölle aikaa kirjoittaa ehdotuksia. Hyväksi havaittuja juttuja, joita moni improstriimaaja on hyödyntänyt ovat:

• Ehdotusten pyytäminen ennen edeltävän tekniikan / kohtauksen alkua. Eli toiseen kohtaukseen ehdotuksia pyydetään jo ennen kuin ensimmäinen kohtaus käynnistyy.
• Ylipäätään hyvä juttu on esityksen aikana käyttää erillistä moderaattoria, joka voi pyytää ja seuloa ehdotuksia myös kohtauksen aikana. Tämä voi myös olla kohtauksesta sivussa oleva esiintyvän ryhmän jäsen.
• Sanomisen ohella, jos mahdollista, kirjoita pyyntösi joko striimin yhteydessä olevaan chattiin tai vaikka striimiin ruudulle näkyviin.
  • Monikanavaisuus on pop varsinkin, jos pyydät yhdellä kertaa useampia asioita. Ei kukaan, tai ei ainakaan kovin moni, muista livetilanteessa moniosaista ehdotuspyyntöä kokonaan.
    • Toisaalta ohje voisi olla: pyydä vain sen verran mitä seuraavaan tekniikkaan tai kohtaukseen tarvitset ja pyydä myöhemmin lisää. Kaikkea ei tarvitse sulloa yhteen ehdotuspyyntöön.
  • Kannattaa myös opetella kiinnittämään ehdotuspyyntöviesti esim. Facebook-livestriimin chatissa, jolloin viesti on koko tarvittavan ajan näkyvissä, eikä katoa ehdotustulvan mukana kommenttivirtaan. Näin myös myöhässä saapuneet katsojat voivat tehdä ehdotuksia.

Ehdotuspyynnön muotoilu

Ihan, kuten reaalimaailman improkeikalla, niin ehdotusten muotoilulla on väliä. Jos pyydät ”Sanokaa mitä vain”, niin se voi toimia, muttei välttämättä toimi, vaan sitä voi seurata tosi pitkä hiljaisuus. Se on pyyntönä tosi laaja ja ainakin itse koen sen yleisön edustajana vaikeasti lähestyttävänä. Toisaalta toinen ääripää on sitten liian tarkkaan muotoiltu pyyntö ”Sanokaa viisikirjaiminen kotieläin, joka ei ole kissa, mutta alkaa myös k:lla”, joka taas tuottaa sitten vaan näennäistä vuorovaikutusta. Ihan niin kuin impropeleissä ja -kohtauksissa on pelisääntöjä ja impron yleisiä periaatteita hyödynnettävissä, niin pyydettäessä ehdotuksia kannattaa rajata valinta-avaruutta riittävästi, jotta mahdollisimman moni voi osallistua ehdottamiseen, muttei liikaa, jotta siitä katoaa kaikki yhteinen luovuus. Tämä pätee sekä normikeikoilla että netissä improvisoidessa eli kannattaa olla riittävän tarkkarajainen. Äärettömästä avaruudesta voi olla vaikea valita eli muista inspiroida myös yleisön mielikuvitusta. Ohessa pari juttua, mitä voi hyödyntää tai sitten voi keksiä ihan omia:

• ”Jonkun sanan” sijaan voi pyytää; adjektiivia, verbiä, väriä, kotieläintä tai vaikka fantasiahahmoa, jota ei ole vielä olemassa.
• Minkä tahansa tekemisen sijaan voi pyytää: tekemistä mitä voi tehdä ”vain yksin ollessaan”, ”jouluna”, ”mökillä” tai ”scifi-leffassa”.
• Suhteen laatuakin voi halutessaan määrittää: ”henkilöt, jotka eivät yleensä ole samassa tilassa samaan aikaan”, ”epätodennäköiset rakastavaiset tai ystävät” tai ”kaksi puhuvaa eläintä tai toimistatarviketta”.

Yleisesti sanon sen, että ehdotuspyynnön voi antaa sanomisen jälkeen hengittää vähän, ennen kuin sitä muokkaa tai tarkentaa yhtään enempää. Voihan se olla, että ”joku sana” inspiroi heti ja sehän on vaan hyvä. Yleisön edessä kuitenkkin lähtee helposti tosi nopeasti selittelemään ja tarkentelemaan ehdotuspyyntöä. Siinäkin hetkessä voi vetää ihan tietoisesti edes yhden kerran syvään ja kaikessa rauhahssa henkeä, ennen kuin alkaa tarkentamaan pyyntöä. Yleisö tarvitsee ehkä hetken aikaa pohtia sitä, mitä heiltä on pyydetty ja sitä kehtaako tätä sanoa tai tässä tapauksessa kirjoittaa. Eli hiljaisuus ei aina automaattisesti tarkoita sitä, että ehdotuksia ei ole tulossa. Toki, jos hetken päästä huomaat, ettei ehdotuksia ole tullut, niin tarkenna sitten pyyntöäsi.

Linkki kiitos!

Lisään loppuun yhden jutun, mikä ei yleensä ole ongelma, mutta välillä tähän silti törmää. Eli puhun tapahtuman / ryhmän sivun linkin upottamisesta kuvaan. On tehty hieno kuva, jossa on kaikki tapahtuman tiedot ja kuvaan kirjoitettuna linkki tapahtumasivulle tai striimin tulevaan sijaintiin esim. esiintyvän ryhmän fb-sivuille tai pysyvämpään striimauspalvelukanavaan. Sitten pyydetään jakamaan sitä kuvaa somessa. Okei. Hyvä. Kuva on kiva, mutta siinä olevaa linkkiähän ei klikata tai tekstiä kopioida, joten olisi kiva, jos sen linkin saisi myös tekstinä kuvan saatetekstin yhteyteen. Ihan vaan siis siitä syystä, että asiat kannattaa helpoksi paitsi itselle, niin ehdottomasti myös yleisölle. On täysin turhaa vaivaa, jos klikattavan tai kopioitavan linkin sijaan jokaisen potentiaalisen katsojan pitää kirjoittaa se erikseen tai hakea oikea sivu hakukoneen kautta. Voi olla, että se yhden kuvan tekeminen on helpompaa tekijän kannalta, mutta kannattaa myös välillä miten paljon ylimääräistä aikaa ja vaivaa vaadit jokaiselta striimin potentiaaliselta katsojalta, kun he eivät saa linkkiä helposti klikattua tai kopioitua tekstinä. Puhutaan toki sekunneista, mutta sekin vaiva voi olla joskus tarpeeksi, jotta utelias ”ehkä” kääntyy ”ei:ksi”.

Huom. toki mm. fb-tapahtumien osalta, jos se striimi tulee tapahtumaan sillä sivulla, jonka julkaisemaa kuvaa jaetaan suoraan jaa-toiminnon kautta, niin kuvan julkaisijan kuvaketta painamalla pääsee sinne sivulle. Kuitenkaan ei kannata olettaa, että tämä on sellainen toimintatapa, jonka kaikki tietävät tai hoksaavat. Edes tänä päivänä, vaikka kuinka puhutaan digiloikista, niin kaikki käyttäjät eivät ole taidoiltaan ja teknologian käyttötottumuksiltaan samanlaisia.

Tämä ei liity pelkästään striimeihin, vaan on myös yleisempää käytäntöä, että tekijä tekee itselleen helpoimman vaihtoehdon, joka aiheuttaa jokaiselle esim. sadalle vastaanottajalle vaikkapa 10 sekuntia ylimääräistä työtä, verrattuna siihen, että olisi käyttänyt itse sen 10 sekuntia kirjoittamalla linkin myös saateviestiin näkyville. Hups, siinä onkin sitten tuhlattu yhteisesti 1000 sekuntia aikaa, koska kaikkien piti tehdä se, mikä olisi vaatinut alkuperäiseltä tekijältä 10 sekunnin lisäpanostuksen. Oikeastaan nostan tämän asian esiin vaan katsojan näkökulman huomioimisen kannalta. Mietintämyssy kannattaa välillä asettaa asentoon: Miten voisi tehdä tapahtumaan osallistumisesta mahdollisimman helppoa ja vaivatonta katsojalle? Ei itselle, koska itsehän tietää jo, miten tapahtumaan pääsee mukan, vaan kaikille muille, jotka sitä tietoa kaipaavat. Pieni, mutta merkityksellinen yksityiskohta.