Oli tarkoitus kirjoittaa samankaltainen tiivistelmäpostaus, kuin olen aiempina vuosina tehnyt, mutta se ei vaan ottanut muotoutuakseen. Sen sijaan huomasin Twitteristä, kuinka ihmiset jokaista tykkäystä kohden kertovat jonkun asian, jonka ovat viime vuonne kokeneet, oppineet tai tunteneet. En itse parantuvana Twitter-runoholistina halua sinne puolen tällä hetkellä kirjoittaa, joten varastan vain idean ja toteutan sen täällä. Tässä on siis juttuja, joita vuoden 2019 aikana olen kokenut tai oppinut.

1. Löysin alkuvuoden musaimpro-kursseilta uutta lempeyttä ääntäni ja musiikillisia mahdollisuuksia kohtaan.
2. Opin, että joskus on hyvä jäädä sivuun tai kokonaan pois, kun omat jalat eivät jaksa kantaa mielen painoa.
3. Opin myös sen, että joskus on hyvä mennä, vaikka tuntuu, ettei jaksaisi, sillä hetkellinenkin pieni onnistuminen tai kontakti voi tehdä hyvää.
4. Ymmärsin, ettei synkkyys ole lopullista, vaan sen takaa löytyy aina valo, vaikka sen löytäminen joskus veisikin kauemmin.
5. Tajusin, että parasta mitä voin itselleni tehdä, on katsella itseäni lempein silmin etenkin silloin, kun tuntuu ettei kukaan voisi tehdä niin.
6. Tajusin, etten voi juosta tunteitani pakoon, sillä jossain kohtaa kätketty särö leviää pintaan asti, mutta suurempikaan pirstaloituminen ei tuhoa minua, vaan voin kasata palaset uudelleen, kun vain riittävän kärsivällisesti kohtaan tunteeni ja niiden vaikutukset.
7. Ymmärsin voivani tuntea oloni tervetulleeksi ja osaksi ryhmää, kun olen näkyvä kaikessa haavoittuvuudessani.
8. Koin ja muistin taas miten hyvältä tuntuu, kun toinen ihminen todella näkee sinut ilman, että kumpikaan suojaa itseään tippaakaan.
9. Tunsin lämmön, jonka voi tuntea kun joku halaa sieluun saakka.
10. Vihasin ja rakastin, mutta ennen kaikkea rakastin, vaikka se sattui välillä paljon vihaa enemmän.
11. Koin kontaktin hetkiä ja tunsin kipinöitä katseissa sekä sydämessä.
12. Avauduin puhumaan muille rakkaudesta itseen ja muistin, miksi se on niin tärkeä voima.
13. Sorruin vanhoihin selviytymisstrategioihin ja itseäni syyllistämättä löysin keinot valita seuraavana hetkenä toisin, enkä jäänyt vangiksi oman selviytymiseni kehään.
14. Vaikka pelotti ja jännitti ihan kauheasti, niin menin paikalle moneen tilaisuuteen, joihin oikeasti halusinkin mennä.
15. Vein asioita loppuun ja päästin irti asioista, jotka ovat olleet turvaköyteni ja tunnettu paha, jotta voisin vielä jonain päivänä saada asioita, jotka olisivat tunnettu hyvä.
16. Avasin sieluni, kun tuntui, että pitäisi käpertyä palloksi ja kadota, mikä tilanteessa helpotti syntyneiden haavojen parantumista.
17. Kohtasin ihmisiä, jotka muistuttivat minua siitä, miten tärkeää on luoda elämästään omia arvojaan vastaava, vaikka se tarkoittaisikin, että jostain muusta joutuu luopumaan.
18. Katsoin viattomiin silmiin ja itkin, koska toivoin tuolle pienelle ihmiselle niin paljon hyvää, etteivät tunteet suostuneet jäämään pinnan alle.
19. Hengitin pitkän masennuskauden jälkeen valoisaa ilmaa ja muistin, miten kevyttä elämä voi joskus olla.
20. Koin pettymyksiä ja menetin luottamukseni ihmiseen, mutta tajusin, ettei minun ole pakko jäädä siihen kiinni, voin uskoa hyvään toisessa ja tuntea rakkautta tätä kohtaan, vaikka jokin osa aiemmin vahvemmasta suhteesta olisikin nyt rikki.
21. Tajusin, että vaikka sydämeni lepäisi pirstaleina lattialla, en ole sisältä kuollut, vaan voin kohdata ihmiset lämmöllä ja lempeydellä.
22. Koin sen, miten hyvä itselle rakkaan ihmisen lähellä on olla ihan hiljaa, kuinka jokainen hetki lähellään voi salakavalasti ladata mielen ja sielun akkuja, jos niin vain antaa tapahtua.
23. Uskalsin kokeilla improlaulun säestämistä ja se rohkeus palkittiin hyvällä kokemuksella.
24. Tajusin, että joskus on todellakin laitettava oma happinaamari ensin, koska sitten jaksaa taas olla muillekin tukena ja turvana.
25. Mietin tosi kauan yhden tekstin julkaisemista ja harkitsin loppuun saakka sensuroivani sieltä muutaman ajatuksen, mutta en tehnyt sitä ja kun olin julkaissut tekstin tajusin pelänneeni ihan turhaan, mitä muut siitä ajattelevat.
26. Ymmärsin moneen kertaan, ettei minun tarvitse ansaita mitään tunnetta toisilta, vaan se on heidän valintansa, miten he päättävät minua kohdella tai kohdata ja vain omaan toimintaani, tunnetiloihini ja avoimuuteni tasoon voin vaikuttaa.
27. Annoin itselleni luvan löytää rakkautta ja iloa todella pienistä asioista ja hetkistä.
28. Annoin itselleni luvan tuntea itseni hylätyksi ja samalla hyväksyin, että toinen ei välttämättä tahallaan aiheuta sitä tunnetta minulle, vaan hänellä voi kokemastani tunteesta riippumatta hyvä intentio.
29. Muistin, että sillä ei ole väliä saanko vastakaikua tunteilleni, vaan minulla on oikeus kohdella toista rakastavasti ja kohdata hänet ilolla, vaikka hän ei vastaisi tunteeseen tai kääntäisi minulle selkänsä.
30. Kohtasin kateellisuuteni, pikkumaisuuteni ja tarvitsevuuteni silmästä silmään ja ymmärsin, etten voi niitä täysin itsestäni poistaa. Itse asiassa koettamalla kieltää niiden olemassa olon teen pahaa vain itselleni, joten toivotin ne tervetulleiksi tunnekirjastooni.
31. Koin onnea toisten onnesta ja ymmärsin miten tärkeää ihmiselle on voida elää arvojensa mukaista elää, vaikka se sitten tarkoittaisikin jotain muun yhteiskunnan kannalta arvokkaasta kieltäytymistä.
32. Päästin irti omista tarpeistani, voidakseni suoda toiselle sen turvan, jonka hän sillä hetkellä tarvitsi ja vaikka se tuntui haikealta, niin se oli hyvää ja siltoja rakentavaa haikeutta.
33. Kerroin ääneen toisille ihmisille, kun sattui ja kerroin, miksi sattuu, vaikka en aina uskonutkaan toisen siitä piittaavan, niin ainakin olin rehellisesti jakanut sen, miksi reagoin ja toimin, kuten tein. Se oli minulle uudenlaista avoimuutta, sillä aiemmin olen pyrkinyt kätkemään sen, miksi sattuu, koska en halua toiselle pahaa mieltä siitä pahasta mielestä, jonka toimintansa on tahallaan tai tahattomasti aiheuttanut.
34. Kirjoitin runoja ja tekstejä asioista (kuten haaveet, intohimo ja seksuaalisuus), joista ajattelin pitkään, että ne eivät ole sellaisia, joista kehtaisin kirjoittaa julkisesti. Kirjoitin ja maailma ei räjähtänyt, joten saattaa olla, että kirjoitan niistä myöhemminkin.
35. Koetin pitää kulissia pystyssä ja, vaikka toisen teot jatkuvasti nakersivat turvallisuuden tunnettani sekä luottamustani häneen ja hänen hyvään tahtoonsa minua kohtaan, en antanut sen muuttaa suhtautumistani häneen katkearaksi ja vihamieliseksi. Lopulta kuitenkin huomasin rasituksen olleen liikaa ja melko pieni tahallisen harhaanjohtava teko sai koko näyttämön romahtamaan. Oli tapahtunut paljon kaikkea paskaa, joten en olisi tarvinnut enää yhtään turhaa toivon nostatusta ja pelailua elämääni, mutta sitä silti sain ja siinä kohtaa se oli liikaa. Romahdin ja nousin aikani itkettyäni takaisin jaloilleni yksi arpeutunut haava sieluuni lisättynä, mutta yhä toimintakykyisenä ja oman kykyni tuntea rakkautta itseäni sekä minua mielestäni väärin kohdellutta henkilöä kohtaan. En tuntenut zenmäistä hehkua, mutta löysin rauhan tilan, enkä masentunut kokemastani.

Viime vuosi oli monella tapaa loppujen vuosi, joten ehkä tämä seuraava on sitten alkujen vuosi. Ei muuta tervetuloa uusi vuosikymmen ja vuosi 2020 myös tähän blogiin.

P.S. tehdään nyt kuitenkin pieni tilastollinen katsaus blogin viime vuoteen, jonka aikana blogin kävijämäärät yli kaksinkertaistuivat. Kiitos kaikille! Nämä viime vuoden viisi luetuinta tekstiä:

Ylimmät kolme ovat aiempina vuosina julkaistuja tekstejä ja alimmat ovat viime vuotisia. Postauksia on blogin olemassaolon aikana syntynyt yhteensä 400 + 1 eli tämä juuri lukemasi teksti.

Vuosina 2016-2019 luetettiin (tai ainakin klikattiin auki) useimmin seuraavia tekstejä: