Merten gorilla on hyvin perinteinen seikkailutarina, joka sijoittuu tyylillisesti samoille aikakausille kuin monet klassikkojännäreistä. Vanhan maailman henkeä ja visuaalista ilmettä henkivä kokonaisuus tarjoaa paljon iloa kaikille aisteille. Portugali toimii tarinan kotisatamana ja kiinnekohtana, mutta seikkailu vie moniin paikkoihin, joista merkittävimmän osan ajasta vietetään Intiassa. Tämä on koko perheen pieni matka maailman ympäri ja takaisin, jonka kertoja on ehkä vähän tavanomaisesta poikkeava. Sally Jones (Piia Mannisenmäki) on nimittäin varsin älykäs gorilla, joka osaa lukea, kirjoittaa sekä korjata oikeastaan mitä tahansa. Tarina sisältää runsaasti verkkaista kertojavetoista kuvailua, josta suuri osa on Sally Jonesin tarinaa sanallistetussa muodossa. Tämä on viehättävää ja älykästä teatteria, josta lapset ja vanhemmatkin lapset voivat yhdessä nauttia. Lavastus on kaunis kehys tälle teokselle. Vaikka jokin lavaste vilahtaa vain hetken on se silti toteutettu taidolla ja suurella huolella. Samoin puvustuksessa on varsinkin Intiaan sijoittuvissa kohtauksissa todella kauniita ja hauskojakin yksityiskohtia. Ehkä itselle sellainen pieni ilahduttava tunnistus puvustuksessa oli tutun näköinen villapaita vuosien takaa, mistä tuli ylimääräisiä lämpöisiä muistoja.

Tämä on siinä mielessä ihanasti satu, että monia asioita ei fyysisesti tuoda lavalle, vaan ne luodaan miimisesti ja leikitellään mielikuvien kanssa. Vaikka tarina näyttämöllisestetty kirja, niin se jättää mielikuvitukselle riittävästi tilaa. Voishan siellä olla fyysisesti kokonainen lentokone, mutta toisaalta miksipä ei leikittäisi sillä lapsen maailmalla, missä mikä vain voi olla lentokone. Se on yksi niistä asioista mistä erityisesti nautin itse tässä esityksessä. Mikä tahansa esitys, joka onnistuu tekemään shakinpeluusta korkeaenergisen ottelutapahtuman on ehdottomasti näkemisen arvoisesti. Ylipäätään tässä on jatkuvasti mukava kiirettömyyden tunne, vaikka olisi meneillään takaa-ajokohtaus. Ei hosuta tai hätäillä, vaan rauhallisesti annetaan tarinan aueta.

Sally Jonesin hahmossa on herkkää vierauden tuomaa kontrastia muihin hahmoihin. Huomaa, että osa hahmoista välttelee tätä hyvin inhimillistä gorillaa, kun taas toiset näkevät, että sen vierauden takana on aika hieno tyyppi. Kaikki eivät ehkä huomaa sitä ihan heti, mutta ajan myötä turha pelko väistyy. Hienosti jokainen useita rooleja tekevistä näyttelijöistä sujahtaa eri rooleihinsa. Itseä eniten ilahduttaneita pieniä hetkiä löytyi Jorma Böökin naureskelevista hahmoista sekä Jukka-Pekka Mikkosen ja Aaro Vuotilan hyvin unikeista tyypeistä. Samoin Hannu Lintukosken tanssahteleva etsivä oli tyyppinä ihan mahtavan stereotypinen dekkarihahmo. Ihanaa, kun on lapsille sopivaa teatteria, joka ei aliarvioi katsojaansa, vaan tarjoaa haastetta ja toisaalta myös sitä höpsöäkin huumoria. Eikä höpsöydessä ole mitään pahaa. Kyllähän turbaani saa olla sen kokoinen kuin hyvältä tuntuu ja niska jaksaa kantaa. Kaunista on myös musiikki, joka saa kaihomielen heräämään ja vie kohti uusia seikkailuja. Joskus seikkailujen välissä on ihanaa, kun löytyy hetkeksi joku, jonka kanssa voi olla turvallisesti ihan vaikka vaan hiljaa.

Merten gorilla

Teksti Jakob Wegelius
Suomennos Kati Valli
Dramatisointi Arn-Henrik Blomqvist

Ohjaus ja sovitus Perttu Leinonen (vier.)
Lavastaja Karmo Mende
Pukusuunnittelija Tuovi Räisänen
Valosuunnittelija Japo Granlund
Äänisuunnittelija Ari Lampinen
Kampaukset ja maskeeraus Minttu Minkkinen ja Suvi Taipale

Rooleissa
Piia Mannisenmäki, Henri Halkola, Jukka-Pekka Mikkonen, Jorma Böök, Saara Jokiaho, Hannu Hiltunen, Hannu Lintukoski, Aaro Vuotila ja Hanna Liinoja