Kun tämä (luku)vuosi alkoi olin sitä mieltä, että nyt tänä vuonna keskityn kaikessa rauhassa omien taitojen kehittämiseen, enkä lähde aktiivisesti hakemaan esiintymispuolen juttuja. Treenataan ja mietitään sitten myöhemmin, jos parrasvalot sattuis houkuttamaan. No miten on käynyt? Olen suostunut melko pitkälti kaikkiin mahdollisiin esiintymisiin, joihin joku on älynnyt kysyä. Yksin en toki lähde noin ammatillisen kontekstin ulkopuolella lavalle, mutta jos joku sinne kanssani on valmis nousemaan, niin en ole sanonut ei. Niin kävi nytkin Jyväskylässä perinteeksi muodostuneen Yläkaupungin Yön kohdalla. Olisinhan mä voinut kieltäytyä jostain, mutta miksi olisin tehnyt niin, kun sanomalla kyllä asioille ja elämälle on yleensä paljon hauskempaa. Nyt ehkä se hyvästä fiiliksestä esityksen jälkeen yhdessä nauttiminen jäi vähän vajaaksi, kun jouduin kiireellä siirtymään esiintymisestä toiseen. Hienoisella haikeudella, mutta kuitenkin hyvillä mielin muistelen nyt eilistä.

Olen nyt vähän alta vuoden ollut mukana Työpajateatteri Taivaltajien toiminnassa ja olen päässyt tekemään joitain tosi hienoja ja vaikuttavia juttuja tämän porukan kanssa. Siitä mahdollisuudesta olen kiitollinen, tämä on hieno juttu ja loistava tapa tehdä hyvää draaman avulla. Yläkaupungin Yössä tutkimme kolmen lyhyen kohtauksen kautta yleisön kanssa muutosta ja millaisia ajatuksia siihen liittyy. Fiktiivinen päähenkilömme riutuneen ruukkukasvinsa kanssa pääsi kokeilemaan kolmea siististi paketoitua muutospakettia tarinan aikana ja näitä sitten työstettiin erilaisin työtavoin yleisön kanssa jokaisen kohtauksen jälkeen. Omakohtaisesti huvittaa se, että semmonen kevyt pyrkimykseni oli minimoida oma osallisuuteni kohtauksiin eli että olisin hyvin vähän esillä. No sehän ei onnistunut, sillä sisäinen Pirjoni huomasi päätyvänsä tuon tuostakin lavalle. Välillä vähän roolivaatteiden vaihdon välimaastossakin. Sellaista tapahtuu, kun ei ihan joka treeneihin kerkeä muiden kiireiden vuoksi.

Mielestäni tämä työpajateatteriesitys oli todella mielenkiintoinen, sillä yleisöltä tuli todella hienoja pohdintoja muutokseen liittyen. Joo päähenkilömme muutos liittyi tosi pieneen juttuun eli nuupahtaneeseen ruukkukasviin, mutta sitä kautta päästiin pohtimaan muutosta yleisemmällä sekä henkilökohtaisemmalla tasolla. Se on mun mielestä tämän tyyppisen toiminnan ydin eli että ihmisessä herää ajatuksia, joita voidaan käsitellä yhdessä draaman keinoin. Ei ole valmiita vastauksia tai sen suurempaa agendaa, vaan voidaan uteliaasti tutkia mitä kaikkea tämä teema voi tarkoittaa ja mitä siihen liittyy. Muutosta tapahtuu jatkuvasti ja se voi olla nopeaa, hidasta, pientä tai suurta ja monta muuta asiaa. Oon tosi kiitollinen, että pääsin tähän prosessiin osallistumaan. Ja sori, kun olin koko ajan yhden iskun myöhässä tai kadoksissa kulisseissa.

Toinen juttu mikä on tuonut paljon hyvää elämääni viimeisen puolentoista vuoden aikana on ollut kuorolaulu. Mulla on ollut hienoisia nuoruustraumoja tähän liittyen tai siis ajattelemattomuutta lausuttuja sanoja, jotka ovat jääneet ikävästi kaikumaan mieleen. Sen sanon ihan vilpittömästi, että tämä kuoro (Universtaan laulu) ja sen kuoronjohtaja Niklas Taanila ovat vapauttaneet ääneni menneisyyden painolastista. Tässä välissä sanon koko sydämestäni mainiolle kuoronjohtajallemme kiitokset, koska mielestäni hänellä on asenne kohdillaan ja hän on omassa tavassaan ohjata ymmärtänyt paljon hyvin keskeisiä asioita oikein. Todella miellyttävän kannustava, rentouttava ja turvallinen ilmapiiri on aina valinnut harjoituksissa. Laulamisen ilo on taas löytynyt ja vaikka välillä jännittää ja kurkkua kuristaa, niin on voinut luottaa siihen että saa tukea. Yläkaupungin Yössä tehtiin pientä mielikuvamatkaa maailmalle parin keikan verran. Ensin Naisten pankin kahvilassa ja sitten yhdessä Korteforte kuoron kanssa saatiin yliopiston vanha juhlasali soimaan. Jälkimmäinen keikka oli ehdottomasti yksi hienoimmista tämän kuoron kanssa, koska se yhteinen ääni vaan soi omaan korvaan niin upeasti. Ei mitään rajaa kiitollisuudella, on tää vaan hieno porukka ja aivan mahtavaa että oon saanut olla mukana.

Näillä fiiliksillä on hieno jatkaa kohti toivon mukaan aurinkoista kesää.