En osaa tarkkaan määritellä, miksi niin on, mutta olen niitä ihmisiä, joiden on tosi vaikea kuvailla mitä osaavat. Osaan helpommin kertoa, mitä kaikkea en osaa.

Osin se varmaan johtuu siitä, että oma hajautettu fokukseni asioiden suhteen on johtanut siihen, että tiedän monesta asiasta vähän ja osaan paljon kaikenlaista, mutta ei ole sellaista yhtä selkeää juttua, joka olis ylitse muiden.

Toinen juttu on sitten se, että jos en jotain asiaa osaa silmät kiinni ja päällään seisten, en kykene väittämään osaavani sen. En vaikka hallitsisin suvereenisti 99,9% siihen liittyvistä taidoista ja tiedoista. Keneltäkään muulta en moista vaatis, mutta itseltähän se on hyvä perfektionistisesti vaatia 100% virheetöntä osaamista.

Tällaisen mielenmaiseman ruokkima epävarmuus on välillä aivan jäätävä.

Siinä missä näen jonkun toisen ihan tyytyväisenä parin viikon kurssin jälkeen väittävän osaavansa asian, en itse edes useamman vuoden koulutuksen tai harrastuneisuuden pohjalta uskalla väittää hallitsevani samaa asiaa edes osittain.

Se on suurelta osin epävarmuutta, mutta toisaalta se on myös osin sitä että mitä enemmän tietää, niin sitä paremmin tietää miten vähän oikeastaan tietää.

Oman osaamisen muuttaminen tietoiseen muotoon on haastavaa. Ongelmani ehkä onkin se, että en oikeastaan ole supernero missään aiheessa, vaan tiedän kaikenlaisista asioista hieman.

Monesta asiasta en pysty paikallistamaan, miksi ylipäätään moisen asian tiedän tai milloin olen jotain taitoa opetellut. Hajanaisuuden vuoksi on vaikea mitenkään tiivisti kuvata osaamistaan, niin että jollekin toiselle välittyisi selkeä kuva.

Tämän hajaannuksen vuoksi tulee aina vähäteltyä omaa osaamista. Tiedän etten tiedä kaikkea ja jotta kukaan ei turvaisi minuun liikaa teen sen myös heti selväksi.

On joku aivan järjetön pelko koko ajan persiissä, että mitä jos toiselle paljastuu, etten osaakaan kaikkea. Siksi pitää jo heti alkuun listata, kuin kesämies konsanaan, mitä kaikkea en sitten osaa tai tiedä.

Viime vuosina olen kuitenkin havahtunut siihen, miten huono tämä taipumus oikeastaan onkaan oman itseni kannalta. Jos kukaan, edes minä itse, ei tiedä, mitä kaikkea osaan, niin miten ikinä voin edes hyödyntää vahvuuksiani. Eikö rakentavampaa olisi oman elämänsä osalta tunnistaa nimenomaan vahvuutensa, eikä vain tyytyä listaamaan heikkouksiaan..?

Jatkuvasti tulee huomattua miten paljon heikommalla osaamispohjalla mennään edelleni, koska henkilö on itsevarma ja ehkä jopa ylioptimistinen kyvyistään.

Se on toisaalta ihan ok, koska on hirveän harvoja asioita, missä oikeasti näen taistelemisen ja kilpailun merkitykselliseksi.

Enkä nyt tässä siis pohdi sitä, että minun pitäisi ruveta liioittelemaan kykyjäni ja osaamistani. Minun pitäisi vain kerrankin olla rehellinen itselleni.

Takanani on kymmeniä vuosia elämää, tuhansia tunteja opintoja ja töitä, mitkä kaikki ovat on väkisinkin tartuttaneet jotain osaamista minuun. On tullut aika myöntää se itselleni, sillä ennen sitä en pysty myöntämään sitä muille.