Notre Damen kellonsoittaja (Tampereen Teatteri)

Tampereen Teatteri rakentaa Notre Damen katedraalin katsojien ympärille. Lavan ohella myös parven ja permannon sivut muotoutuvat osaksi tätä maailmaa, kun mm. patsaat sijoittuvat paikoilleen. Päästäkseen osaksi tätä kokemusta, kannattaa luoda välillä katse myös lavalta pois, sillä asioita (erityisesti laulujen kuoro-osuuksia) tapahtuu myös katsomon puolella. Puvustuksen osalta päästään tutkimaan monipuolisia mielikuvia, joissa on kivettävää jäykkyttä, metallista... Continue Reading →

Pieni merenneito (Helsingin Kaupunginteatteri)

Helsingin Kaupunginteatterin Pieni merenneito on niin ihana, että itkettää tai ehkä silmissäni on vain saippuakuplia. Vedenalainen maailma kaikkine hulppeine ja hupsuine yksityiskohtineen on juuri niin maaginen, kuin pitääkin olla. Pukujen värikkyys ja yksityiskohdat tuovat oman lumoavan kerroksensa tähän satumaiseen todellisuuteen, jossa liikutaan kahden maailman välillä. Elämä meressä aaltojen alla on periaatteessa huoletonta, jos siis huomioida... Continue Reading →

Perjantai on pahin (Samppalinnan Kesäteatteri)

Samppalinnan Kesäteatterissa nähtävä Perjantai on pahin -musikaali on itselleni pieni pala nuoruusnostalgiaa, sillä Freaky Friday on leffana tullut nähtyä aika moneen kertaan. Ajatus siitä, että pääsee hetkeksi hyvin konkreettisesti kulkemaan toisen ihmisen kengissä on minusta aina ollut kiehtova. Kun tuntuu, että toisen elämä on niin paljon helpompaa kuin oma tekee hyvää muistaa, miten paljon kiillotetuimmankin... Continue Reading →

Create a website or blog at WordPress.com

Ylös ↑