Harkkapäiväkirja – osa 6 ”Sateessa ja paisteessa” (Herkko ja kadonneen ajan arvoitus -näytelmä)

Kesäteatterihan on hieman säistä riippuvainen laji. Varsinkin, jos puhuttaan kattamattomista ulkotiloista, mitä Mäki-Matin lava katsomoineen on. Nyt saatiin parin päivän aikana kokeilla näyttelemistä hyvin erilaisissa sääolosuhteissa. Keskiviikkona paistoi aurinko ja oli lähes hellekeli. Helatorstain kunniaksi olikin sitten jo useita asteita viileämpi ja kevyen sateinen keli. Jälkimmäinenkään ei sinänsä ollut huono, vaan ihan ok, kivan raikas,… Lue lisää Harkkapäiväkirja – osa 6 ”Sateessa ja paisteessa” (Herkko ja kadonneen ajan arvoitus -näytelmä)

Harkkapäiväkirja – osa 5 ”Yläkaupungin Yössä” (Herkko ja kadonneen ajan arvoitus -näytelmä)

Perjantain iltatreenien lopuksi treenattiin vielä puiston toisella lavalla seuraavan päivän esiintymistä varten kahta kohtausta. Paikka muuttaa monenlaisia asioita. Äänenkäytöllisesti tuo Laululava on näistä kahdesta haastavampi, koska siellä on liikenteen melu taustalla. Näin ollen ohje oli, että ääntä saa kyllä käyttää ihan niin paljon, kuin lähtee. Ei oikeastaan voi puhua liian kovaa tai selkeästi siihen ulkoilmatilaan.… Lue lisää Harkkapäiväkirja – osa 5 ”Yläkaupungin Yössä” (Herkko ja kadonneen ajan arvoitus -näytelmä)

Harkkapäiväkirja – osa 4 ”Promokuvia ja kohtauksia” (Herkko ja kadonneen ajan arvoitus -näytelmä)

Tämän kerran treenejä ennen otettiin esityksen promokuvia, mikä henkilökohtaisesti muistutti siitä, miten harvoin itse meikkaan. Ei mitään jakoa yrittää tehdä silmärajauksia. Ei ole minkäänlaista kädentaitoa semmoseen. Ei ole koskaan ollut. Muutenkin, koska mulla on hyvin herkästi pienestäkin ärsytyksestä vuolaasti vuotavat silmät, niin vedenkestävyys on ihan must silmämeikeissä. Tavallinen ripsari on saman tien poskilla. Se on… Lue lisää Harkkapäiväkirja – osa 4 ”Promokuvia ja kohtauksia” (Herkko ja kadonneen ajan arvoitus -näytelmä)

Statusimprovisaatiokurssi – Osa 4 (Helsingin teatterikoulu / Teatteri Sture)

Mulla jää aina välillä tekstejä roikkumaan. Elämä tulee väliin tai jotenkin ei tunnu olevan sopivaa hetkeä kirjoittaa teksti loppuun. Sitten tulee sopiva hetki. Sitten kirjoittaa tekstin loppuun ja miettii: voiko tätä näin reilut pari kuukautta tapahtuneen jälkeen enää edes julkaista. Sitten toteaa: kyllä voi ja painaa julkaisunappulaa. Oletuksia ja yllätyksiä Yksi kiinnostava alue statustyöskentelyssä, etenkin… Lue lisää Statusimprovisaatiokurssi – Osa 4 (Helsingin teatterikoulu / Teatteri Sture)

Harkkapäiväkirja – osa 3 ”Hahmoilua” (Herkko ja kadonneen ajan arvoitus -näytelmä)

Viikon toisissa treeneissä keskityttiin tutkimaan hahmoja, joita ei oltu vielä aikasemmissa treeneissä päästy niin paljon tutkimaan. On kyllä todella mielenkiintoista nähdä toisten hahmojen heräävään henkiin kuumassa tuolissa ja päästä itsekin kokeilemaan kaikkien hahmojen fyysistä ilmaisua. Ihan ylipäätään musta on kiva viettää aikaa treeneissä muiden työryhmäläisten kanssa. Meillä on oikein kiva porukka kasassa, joten on hauska… Lue lisää Harkkapäiväkirja – osa 3 ”Hahmoilua” (Herkko ja kadonneen ajan arvoitus -näytelmä)

Harkkapäiväkirja – osa 2 ”Kohtaustreeniä” (Herkko ja kadonneen ajan arvoitus -näytelmä)

Nyt on Herkon harkoissa päästy jo kohtaustyöskentelyn makuun. Ennen treenien alkua kokeiltiin osalle hahmoista myös puvustusta. Tanttojen tyyli alkaa hahmottua, kuten myös tarinan päähenkilöiden eli Herkon ja Martan. Omien hahmojeni osalta treenasimme kohtausta, jossa ikäneitotriomme ensi kerran näytelmässä ilmaantuu lavalle. Oli kyllä hauskaa päästä leikkimään hahmon äänellä ja olemuksella tekstin tukemana, testaamaan asemointeja ja vuorovaikutusta… Lue lisää Harkkapäiväkirja – osa 2 ”Kohtaustreeniä” (Herkko ja kadonneen ajan arvoitus -näytelmä)

Harkkapäiväkirja – osa 1 (Herkko ja kadonneen ajan arvoitus -näytelmä)

Kun aloitin tämän blogin 2016, niin alun perin ajattelin, että haluan päästä tekemään (käsikirjoitettua) teatteria. Sitähän olinkin edeltävinä vuosina harrastajateatterissapyrkinyt tekemään, sen verran, kun töiltä jaksoin. Se ei ollut paljon, mutta se oli jotain. Impro ei ollut siinä vaiheessa vielä edes sivujuonne, koska ensimmäisiä pohdintoja tämän blogin tiimoilta olen käynyt jo vuoden 2016 keväällä. Impro… Lue lisää Harkkapäiväkirja – osa 1 (Herkko ja kadonneen ajan arvoitus -näytelmä)

Luotto (Jyväskylän kaupunginteatteri)

Sen piti olla ihan tavallinen lainaneuvottelu, jonka lopputulos oli jo ennakkoon tiedossa. Uskottavia vakuuksia ei ole, joten rahaa ei heru. Ei euroakaan. Onhan konttorinjohtaja (Hannu Lintukoski) hyvin jämpti kaveri ja äärettömän tarkka säännöistä. Hän ymmärtää vain faktoja ja sitä, mikä on luettavissa paperilta. Intuitiota ja harkintaa ei tässä konttorissa käytetetä, vaan vastaus on jyrkkä ei.… Lue lisää Luotto (Jyväskylän kaupunginteatteri)

Improvisaation jatko 2 – Osa 2 (Stella Polaris / Elina Stirkkinen)

Improvisaatio on asennelaji. Hyväksyvällä asenteella pääsee pitkälle. Kuitenkin on myös ihan totta, että silloin kun mennään ihmisen tutun ja totutun alueen ulkopuolelle (esim. sisältöjen tai ilmaisun osalta) niin tyrmääminen ja (passiivis)aggressiivisuus lisääntyvät. Tällä kurssilla tuli puhe yleisöehdotuksista ja kuinka Elinan mukaan he Stellassa ottavat aina ensimmäisen yleisöehdotuksen. Oli se sitten assan vessa tai verotoimisto. Koska… Lue lisää Improvisaation jatko 2 – Osa 2 (Stella Polaris / Elina Stirkkinen)

Improvisaation jatko 2 – Osa 1 (Stella Polaris / Elina Stirkkinen)

Huhtikuun ensimmäinen tiistai on hyvin harmaa ja luminen. Mielessäni on silti valo ja aurinkoinen fiilis, koska olen saanut viettää viikonlopun ihan parhaan harrastuksen parissa eli improvisoimassa. Elina Stirkkisen ohjaama, kaksipäiväinen, näyttelijäntyöhön ja hahmoihin keskittynyt jatkokurssi oli huikean virkistävä ja syvällinen pulahdus improavantoon. Nyt ei tehty pitkiä tarinoita, vaan keskityttiin tutkimaan erilaisia tapoja luoda hahmoja ja… Lue lisää Improvisaation jatko 2 – Osa 1 (Stella Polaris / Elina Stirkkinen)

Kepeä elämäni (Miiko Toiviainen / Jyväskylän Kaupunginteatteri)

Kepeä elämäni – esitys, joka livekäsikirjoittaa itse omat arvostelunsa. Hyvin kätevää, senkun vaan valitsee näkökulman ja naputtelee menemään kritiikkidivaanilla rentoutuessaan, kuten monologin kotikriitikkohahmo. Sehän on ihan totta, että ihan samoin, kuin transtaustasta on niin monta tarinaa, kuin on transtaustaisia ihmisiä, niin yhdestä esityksestä on yhtä mielipidettä, kuin on katsojia. Ei ole mitään universaalia ja yhtenäistä… Lue lisää Kepeä elämäni (Miiko Toiviainen / Jyväskylän Kaupunginteatteri)

”Se on aivan normaalia”

Kuinka moni on kuullut otsikon empaattisen lausahduksen joskus, kun on jakanut jotain, minkä ehkä itse ajattelee olevan outoa tai erikoista itsessään? Monet asiathan ovat ihan aidosti normaaleja, osa ihmisyyttä, vaikka siltä ei itsestä juuri sillä hetkellä tuntuisi. Tunteet ovat ihan normaali osa ihmiselämää. Sekin on normaalia, ettei aikuinen(kaan) ihminen välttämättä aina niin aikuismaiseen tunteidenkäsittelyyn pysty,… Lue lisää ”Se on aivan normaalia”