Historian sivuilta on pudonnut tai kadotettu monia naisia, joiden tarinat ansaitsevat tulla kerrotuiksi. Tällä kertaa teatterin keinoin valokeilaan nousee psykoanalyytikko ja kirjailija Lou Andreas-Salomé. Lou Salomé oli Nietzschen ja Freudin aikalainen, joka ei ainoastaan elänyt samaan aikaan, vaan vaikutti kummankin elämään niin, että he omissa kirjoituksissaan hänet mainitsevat. Tältä pohjalta onkin kiinnostavaa lähteä tutustumaan maailmaan, joka ehkä vaikutti kadonneen kokonaan.

Aina Bergrothin käsikirjoituksesta on Liila Jokelinin ohjauksessa kuoriutunut kurittoman iloinen tarina yhden uranuurtajan elämästä. Elämästä, joka rakentuu hänen omilla ehdoillaan. Miehinen katse tunkeutuu aika ajoin aina Lou Salomén makuuhuoneeseen saakka, mutta ei pysty määrittelemään hänen olemisesnsa ja mahdollisuuksiensa rajoja. Esityksessä miesköörin ilmaantuminen pajattamaan omaa arvostelevaa ja naista alentavaa tekstiään on humoristinen elementti. Toisaalta, se on myös osuva kuvaus jatkuvasta alaspäin painamisesta, mitä äänekäs, näkyvä ja epäsovinnaisella tavalla elävä nainen on tuohon aikaan voinut saada osakseen.

Lou Salomén roolissa loistaa Anna-Maija Oka, joka pääsee myös hetkittäin revittelemään laulaen, kun siihen tilaisuus avautuu. Lou Salomé on hahmona kiinnostava ja ristiriitainen, juuri sopoiva päähenkilöksi tähän faktaa ja fiktiota sujuvasti sekoittavaan esitykseen. Heijastetut vuosiluvut kertovat ajan kulumisesta, mitä lavalla ei muutoin suoraan näe, vaikka tarinassa seurataan Lou Salomén elämää lapsuudesta vanhuuteen saakka. Tavattomaan ihanaa seurattavaa on Lou Salomén heittäytyminen täysillä elämän eri puoliin oli sitten kyse kirjoista ja opinnoista tai sitten ajankohtaisista aiheista, kuten feminismi tai psykoanalytiikka. Jälkimmäisen osalta on yllättävää, miten vahvasti pimentoon Lou Salomén merkitys alan kehityksessä on jäänyt. Siinä, missä Freud (Jouni Salo) vielä kehitteli hysteriaan liittyvää teoriaa, oli Lou Salomé jo oivaltanut erotiikan sekä naisen seksuaalisuuden merkityksen.

Kiinnostavia kiintopisteitä tarinassa ovat tietysti kohtaamiset tunnettujen hahmojen kanssa. Nietzsche (Jussi-Petteri Peräinen) on kaikessa tunnistettavuudessaan sekä ilahduttava että traaginen hahmo. Runoilija Rainer Maria Rilke (Paavo Honkimäki), jonka kanssa Lou Salomélla on suhde, ei ollut hahmona etukäteen yhtä tuttu, joten hän rakentuu persoonaksi lavalla omilla ehdoillaan. Eikä vähinten hyvin omaleimaisen asustuksensa kautta. Freud, johon Lou Salomé tutustuu myöhemmällä iällä on hahmona enemmän älyllinen ja vaimonsa (Anneli Karppinen) hilpeyttävä herättävä tyyppi. Piilomerkityksiltä ei voi välttyä.

Lavastuksessa on hyödynnetty kankaita ja muutamia valittuja lavaste-elementtejä. Melko autio, kankain kehystetty ja erotettu lavatila tarjoaa paljon tilaa mielikuvitukselle sekä valojen ja projisointien käytölle. Lavastuselementeistä sänky ja ovinurkkaus ovat ahkerassa ja monipuolisessa käytössä. Erityisen tehokas liikuteltava ovinurkkaus on lähelle tuotuna ja valoin rajattuna, jolloin se rajaa katsojan huomion siihen hetkeen ja tapahtumaan, joka käsillä on. Jännite nousee hetkessä käsin kosketeltavaksi, kun huomio on suunnattu ahtaan tuntuiseen tilaan. Yllättävän vaikuttavaksi osaksi esitystä päätyy myös ennen esityksen alkua lavan etualalla odotteleva keinuhevonen.

Puvustuksessa on käytetty kivasti mielikuvitusta. Lou Salomén asu on hauskalla tavalla monipuolinen ja eri kulmista erilaisen vaikutelman tarjoava. Vaikka varsinaista kokohametta ei ole, luovat housujen hamemaisuus ja pieni lisättävä hameosa vaikutelman aikakauden naiselle sopivasta asusta. Puvustuksessa on myös kivasti luotu pieniä yhdistäviä jippoja, kuten Rilken ja Lou Salomén asuissa nähtävät röyhelöt, joihin katse kiinnittyy jo esityksen alussa. Siinä on kyllä merkittävän hieno ja tyylillisesti kuvaava liivi runoilijalla. Todella upeasti puvustus ja näyttelijäntyö tukevat toisiaan hahmojen luonnissa. Hyvin pienet yksityiskohdat, kuten papin kimalteleva stola, rakentavat tehokkaasti hahmoja ja sitä fiktion todellisuutta, jossa eletään.

Lou Salomé on hyvin rikas ja herättelevä esitys, joka tarjoaa ansaitun huomion valokeilan tälle erityislaatuiselle naiselle. Tämä rohkean revittelevä, humoristinen ja koskettavakin näytelmä on parasta itse koettuna. Viihtymisen ohella mukaan saattaaa tarttua myös uusia näkökulmia historiaan ja siihen, miksi tunnemme ne tarinat, jotka tunnemme, mutta joistain emme ole kuulleetkaan.

Käsikirjoitus
Aina Bergroth

Ohjaus
Liila Jokelin

Lavastus- ja pukusuunnittelu
Helka Saariniemi

Valosuunnittelu
Japo Granlund

Videosuunnittelu
Jonna Rautala

Äänisuunnittelu
Aki Niskasaari

Naamiointisuunnittelu
Niina Vattulainen

Rooleissa

Paavo Honkimäki
Anneli Karppinen
Miika Laakso
Anna-Maija Oka
Jussi-Petteri Peräinen
Jouni Salo
Hegy Tuusvuori