Sex – sukupolvia ja sukupuolia 13.11.2024 (Tampereen Työväen Teatteri)

Neljän teatterin (Lahden ja Kotkan kaupunginteatteri, Tampereen Työväen Teatteri ja Teatteri Siperia) yhteystyönä syntynyt esitys, Sex – Sukupolvia ja sukupuolia, ottaa alussa käsittelemiinsä aiheisiin melko revittelevän besserwissermäisen ja luennoivan otteen. Esitykseen tai sen hahmoihin onkin ekalla puoliajalla vähän vaikea löytää selkeää kontaktipintaa. Itse esitys ei sinänsä saarnaa tai läksytä, mutta valittu käsittelytapa on hetkittäin perinteisen valistava, mikä luo vaikutelman katsojan yläpuolelle asettumisesta.

Ensimmäisellä puoliajalla valkotakkeihin sonnustautuneet hahmot jakavat tarinan keskushenkilölle Riitalle (Raisa Vattulainen) tietoa ja termistöä sellaisella temmolla, että päässä pyörii vielä pitkään biisin jälkeenkin. Nämä ovat ihan viihdyttäviä hahmoja ja luento lauluineen on toimivaa teatteria, on vaan hankala päästä sisälle tarinaan tai käsittää kenen tai keiden tarinaa tässä nyt kerrotaan. Riitta hautautuu hämmennyksineen mappiensa taa, joten hänestäkään ei oikein meinaa saada otetta.

Toinen puoliaika sitten taas syventää hienosti hahmoja ja teemoja. Se on myös tyylillisesti eheämpi, kuin ensimmäinen puolisko, vaikka sortuu välillä ammentamaan komediaa hämmentävän stereotyypittelyn lähteestä. Kuitenkin varmojen totuuksien jakamisesta sekä terminologialuennoinnista on pääosin siirrytty uteliaampaan ja uuden oppimiselle avoimempaan maailmaan.

Esityksen rakenne on ihmisen sisäiselle prosessille uskollinen kuvaus. Ensin kaikki on hämmentävää ja sekavaa termisoppaa, joka puskee päälle ja tuntuu rikkovan kaiken. Omat ennakkoluulot ja uskomukset maailmasta joutuvat koetukselle, kun joku ei sovikaan kivasti siihen oletettuun lokeroon. Varsinkin, kun se on oma lapsi, joka ei siihen muottiin sovi, ei sitten millään. Vasta myöhemmin, kun pahin kuhina ja kuohuna on läpikäyty, päästään puhumaan asioista vähän vähemmän ennakko-oletusten värittäminä.

Voiko todellisuutta paeta töihin?

Päähenkilö Riitta on siis paennut kotoaan ja piiloutunut korona-ajan tyhjentämään toimistoon. Riitta on hyvin hämmentynyt, eikä tiedä, mitä tekisi hämmennyksensä äärellä. Hänen lapsensa ei olekaan tyttö, kuten synnytyslaitoksella sanottiin ja todellisuuden yksinkertaistuksissa luvattiin. Nyt ollaan sitten tilanteessa, että teini vihaa häntä, eikä suostu puhumaankaan hänelle.

Pakotetun etätyöjakson jälkeen toimistolle palailevat kuitenkin myös muut työtekijät, joten linnoituksen turvissa ei voi enää jatkaa loputtomiin. Riitan on kohdattava todellisuus, jossa elää sellaisena, kuin se on, eikä sellaisena, kuin hän haluaisi sen olevan. Seksuaalisuus, nuorten ja varttuneempien, on Riitalle hämmentävä asia.

Riitan haasteiden ohella näytelmässä myös pöyhitään Helanan (Sari Havas) kautta eläkeikäisten ihmisten seksuaalisuuden ympärillä olevaa hiljaisuutta tai tabua. Helena voisi jo nauttia eläkkeestä, mutta on edelleen osa-aikaisesti töissä samassa paikassa, kuin ennenkin. Helenalla on elämässään just nyt jotain kivaa ja kihelmöivän jännää meneillään. Hän on uuden edessä ja kikattelee, kuin teini konsanaan miettiessään uusia mahdollisuuksia.

Ensimmäisellä puoliajalla Helenan hahmo ja käsitys varttuneemman ihmisen seksuaalisuudesta jää kovin pintapuoliseksi. Herää pelko, että tuleeko siitä pelkkä vitsi esitykseen, mutta se pelko on turha. Asiaa käsitellään sellaisella termistöllä ja tavalla, että uskon sen sopivan juuri tuohon viiteryhmään ja sen ikäpolven perinteiseen ajatteluun.

Pitääkö seksistä puhua vain salaa kuiskutellen, jos ikää on jo 60+ vai saako siitä jo ihan rehellisesti nauttia ja kertoakin? Etenkin väliajan jälkeen Helenan hahmoon saadaan, kevyen komedian elementtien lisäksi, sellaista syvyyttä ja korketuspintaa, joka saa vaikuttumaan.

Aija Pahkala tekee myös hienot roolit Riitan tyttärenä ja työkaverina Annana. Tämä nuoremman polven näkökulma tarjoaa tervetullutta näkökulmien avarrusta vanhemman polven hahmojen näkemyksiin. Kun asia on itselle vielä epäselvä tai jo moneen kertaan käsitelty, on helppo ymmärtää turhautumista koko asiasta puhumisen.

Teini-ikäinen tytär, joka yrittää puhua itsestään äidille, joka ei pysty käsittämään koko asiaa, koska se on liian vieras, ilmaisee itseään varmasti hyvin kärkkäästi. Samoin voi käydä työkaverille, joka joutuu jatkuvasti oikomaan muiden oletuksia perheestään ja elämästään. Kukapa ei kyllästyisi selittämään jatkuvasti samoja asioita vain siksi, että jonkun muun oletukset elämästäsi eivät pidä paikkaansa?

Ajankohtaisuudesta

Tarinan kytkeminen ajallisesti koronasulkujen aikaan aiheuttaa jännän vanhentuneen fiiliksen sisältöön, vaikka samat teemat ja asiat ovat ihan yhtä ajankohtaisia nyt, kuin silloinkin. Tulee hieman sellainen olo, että tässä kerrataan muutaman vuoden takaisia keskusteluja ja sen hetken huolia.

Tämä oli itselleni tarpeellinen herätys huomaamaan, että ei maailma ehkä sittenkään ole paljoa eteenpäin kaikessa mennyt. Joku teema, mikä itselle tottuneena teatterikävijänä ja ihmisenä tuntuu moneen kertaan käsitellyltä, ei ole sitä kaikille. Jossain näitä keskusteluja ei ole vielä käyty ja jossain niitä ei olla vielä valmiita käymäänkään. Siksi myös tällainen enemmistö näkökulmaa palveleva esitys on ihan paikallaan. Esityksen jälkeen kuulinkin, että kanssani samalla rivillä istuneita varttuneempia henkilöitä tämä esitys puhutteli ihan eri tavalla ja syvyydellä.

Lopulta Riitan hämmennys nuorten – ja vanhempien – seksuaalisuudesta on hyvin ymmärrettävää. Hän ei ole pahuuttaan tietämätön ja vaadi ilkeyttään kymmenttätuhannetta kertaa selittämään samaa asiaa, hän on vaan niin kujalla. Mutsi, Riitta, ei tajua ja sekin on ihan okei. Tämä esitys tarjoilee oppia mutsillekin ilman tuohtuneen teinin tuhahtelua ja tietämättömyydestä nolaamista.

Loppujen lopuksi alun sekavuus, ja hämmennys siitä kenen tarinaa oikeastaan kerrotaan ja miksi, suloiseksi ymmärrykseksi. Ymmärrykseksi, että kaikkea ei voi kerralla tajuta, mutta aina voi yrittää vähä kerrallaan oppia uutta. Ehkä itse asia ei sittenkään ollut niin pelottava ja kauhea, että sitä olisi tarvinnut työpaikalle piiloutua.

Tieto lisää empatiaa. Ja tietoa tämä esitys tosiaan tarjoilee.