Tutkin luonnostekstikansiotani ja sieltä löytyi mm. tämä kaksi vuotta sitten kirjoittamani pohdinta hyväksynnästä improvisaatiossa. Kun kauhu genrenä tuli myös tämän kesän (2024) Improtaivaassa vastaan, niin päätin julkaista tämän vuonna 2022 julkaisematta jääneen pohdinnan nyt.

Hyväksyntä ≠ joo!

Kuten kaikki, jotka ovat ikinä improvisaation iloille altistuneet, tietävät, niin hyväksyminen on impron eteenpäin vievä voima. Hyväksyminen ei kuitenkaan tarkoita intopinkeänä hattarana joon hokemista, vaan se on hyvinkin kontekstisidonnaista, mikä on hyväksyntää kohtauksissa tai elämässä ylipäätään. Lyhyt kuvaus siitä, mitä hyväksyntä oikeasti tarkoittaa on mikä tahansa reaktio, sanat tai toiminta, mikä osoittaa kuuntelun, antaa arvoa ja lisää merkitystä toisen (tai itse tehdylle) tarjoukselle. Hyväksymistä ei ole ilman vaikuttumista.

Vaikuttuminen on tavallaan se ”joo” impron ”joo, ja” -rakenteessa. ”Ja” on sitten sen hyväksytyn ehdotuksen pohjalta tehty jatkoehdotus. Pelkkä vaikuttuminen eli reaktio ei ole teknisesti hyväksyntä. Joskus sekin riittää, että näkyy se reaktio, mutta hyvä olisi omalla vuorollaan lisätä aina palikka – se voi olla tosi pieni, keskikokoinen tai iso – yhteisen rakennelmaan elikkäs tarinaan tai kohtauksen kokonaisuuteen.

Seuraavassa muutama hyväksyntään liittyvä havainto, jotka ovat peräisin Stella Polariksen järjestämältä impron jatko 2 -kurssilta.

Hyväksyminen ei ole aina positiivista

Yleinen väärinkäsitys on se, että impron hyväksyminen johtaisi aina positiivisuuden kasvuun. Usein johtaa, mutta jos sä teet kauhutarinaa tai murhamysteeriä, niin hyväksyntähän voi olla syvemmälle siihen karmivuuteen sukeltamista, uhriksi suostumista, missä ei ole positiivisuuden häivääkään.

Ihana esimerkki siitä, että joskus positiivisuus itse asiassa on ongelmallinen valinta tuli edellä mainitulla kurssilla, kun salaisuuden sisältävää kohtausta tehdessä oltiin päätymässä ongelmiin. Yhdelle hahmoista oli määritelty ennakkoon, että hänellä pitää olla joku salaisuus (mikä, sen sai näyttelijä itse päättää), jonka hänen hahmonsa haluaa kovasti kertoa, mutta ei oikein kykene. Hän teki sen valinnan, että liitti salaisuuden lääkärikäyntiin ja siihen, että hän oli saanut tulokset jostain kokeista. Siinä kohtaa kurssin ohjaaja sivustaohjasi ”ei ongelmia”, mikä johti siihen, että hahmo päätyi toteamaan tulosten olleen ”positiiviset”.

Tämä tietenkin aiheutti naurua yleisössä, koska kaikki olivat kuulleet sen sivustaohjauksen ja samalla tiedostavat sen, että lääketieteessä positiivinen tulos on yleensä negatiivinen asia. Ihan vaan koska siellä yleensä tutkitaan pääosin sairauksia ja yleensä sitä toivoo, ettei sitä sairautta olis, vaan tulokset olis negatiivisia. Oikeastaan ainoa positiivinen positiivinen tulos lääkärin testeissä on raskaustestin tulos, siis edellyttäen, että raskaus on toivottu asia. Tämä oli hieman ongelmallinen asia, koska hahmon näyttelijä oli miesoletettu.

Lopultahan se kääntyi just siihen, että se oli raskaustestin tulos ja siellä ollaan tekemässä suurta tieteellistä läpimurtoa koeputkihedelmöityksen saralla. Tämä oli kaunis esimerkki siitä, että ongelmattomuus ja hyväksyminen, ei aina edellytä sitä, että sanat tai teot ovat erityisen positiivisia. Toi oli hyväksyntä ja positiivinen valinta, silti se voi luoda – seuraavista reaktioista ja toimista riippuen – ongelmia kohtaukseen. Nyt se saatiin sinne nivottua ja siitä tuli omanlaisensa hyvin jännä kohtaus, koska se perhedynamiikka siinä oli muutenkin hyvin outo.

Positiivinen valintahan, se yksinkertaisin, mitä ei tarvitse selitellä, olis kuitenkin ollut sanoa, että tulokset olivat negatiiviset. Miten kiinnostavaa siitä sitten tuli, kun improvisoija oli saattanut itsensä yhdellä sanalla ihan liemeen. Sitähän me myös halutaan nähdä, että joku puhuu itsensä nurkkaan ja yrittää selvitä sieltä. Se on hirveän hauskaa ja tyydyttävää yleisölle seurata, kun se ”moka” otetaan tosissaan ja lopulta perustellaan.

Tilanteen eskaloiminen, jännitteen lisääminen tai pulman pahentaminen, ovat improvisaation todellisuuden hyväksyntää. Kyllä sen jalkansa saa tuntea suuhun tai päästellä sammakoita. Itsensä saattaminen ihan pulaan on impron herkkua. Mitenhän se tosta selviää?