Työpaikkakomedia Sohva vie katsojansa matkalle teatterin kulisseihin. Ensi-iltaan valmistautuva teatteri on juuri saanut uuden johtajan, jonka harteille sovitellaan hetkessä viitta, jos toinenkin. Vastuita kertyy nopeammin, kuin johtaja ehtii esitellä tärkeimpiä prinsiippejään. Sohvan tarina on rakennettu teatterin tekemisen tasot tunnistaen. On ”terävä pää” eli hallinnon puoli, toimistotyöntekijöiden ja näyttämöhenkilökunnan todellisuus sekä ohjaajan ja näyttelijöiden tarinan taso. Nämä kaikki toisiinsa linkittyvät kerrokset nähdään vuorotellen avautuvina toisiaan täydentävinä tarinoina, hilpeänä väärinkäsitysten komediana.

Kaiken keskiössä on kuitenkin sohva. Ja millainen sohva se onkaan!

Satu Rasilan, Mikko Koukin ja Arto Valkaman teksti tarjoaa viihdyttävän ja monella tasolla samaistuttavan tarinan yhden työyhteisön arjesta. Teatterin tapauksessa liikkuvia elementtejä on paljon, eikä katsojalle useinkaan ole selvää se, millainen joukko ihmisiä yhden valmistuneen esityksen taustalta löytyykään. Kuten esityksessäkin, yleisölle teatterin näkyvät kasvot ovat näyttelijät. Katsojan kiitoskukista saadaankin yllättävän tehokas metafora asioille, jotka ovat matalan asian haasteita, mutta hierarkisessa organisaatiossa luvan saadakseen on asia vietävä korkeimmalle taholle. Teatterin kolmenkerroksen väen vuorovaikutus tuo tarinaan paljon mahdollisuuksia rikkinäisen puhelimen vaikutukselle ja väärinkäsityksille. Se, mikä lavalla nähtävää työyhteisöä ei paljon naurata, on katsojalle hyvin tunnistettavaa ja hauskaa.

Tarinan keskeinen elementti, sohva, kulkee aluksi hämmentävästi edestakaisin, mutta tarinan edetessä veivauksen syyt hahmottuvat kierros kierrokselta tarkemmin. Sohva, se huokalu, on selkeä esimerkki siitä, miten helposti väärinkäsitykset syntyvät ja eskaloituvat, kun viesti hämärtyy matkalla. Johtajan huoneessa oleva ongelmallinen sohva pitäisi viedä pois, mutta jotenkin se ei vaan tunnu onnistuvan, vaikka tehtävän luulisi olevan yksinkertainen. Komentoketju on sinänsä selkeä, mutta ohjeistus tarjoaa tulkinnan varaa. Varsinkin, kun teatterin uusi johtaja tulee eri kontekstista, eikä puhu ns. teatterin kieltä. Lava, kuin lava.

Johtaja: Mä puhun sohvasta, siitä huonekalusta!
Ohjaaja: Niin minäkin!

Sohva on ovelasti rakennettu kokonaisuus, jossa todellisuus paljastuu vähä kerrallaan. Saman päivän tapahtumat käydään läpi useamman kerran, mutta eri henkilöiden näkökulmasta, jolloin sille, mikä aikaisemmin vaikutti perustelemattomattomalta, löytyykin selkeä syy. Kuten, vaikka, tämän kuvitteellisen teatterin esitystä ohjaavan, ohjaajan ryntäämiselle vihaisena johtajan huoneeseen, vaikka johtaja ei mielestään ole häntä ole koskaan edes tavannut. Mitä syytä tuntemattomalla ihmisellä olisi olla niin käärmeissään ensimmäistä päivää talossa olevalle johtajalle, joka ei palavereiltaan ole edes ehtinyt vielä poistua työhuoneestaan?

Stefan Karlssonin esittämä kuunteleva johtaja on tunnistettava ja humoristisesti liioiteltu kokemattoman johtajan arkkityyppi. Hän on hieman pihalla siitä, mihin soppaan on tullut lusikkansa upottaneeksi. Muu ensemble, ohjaajaa lukuunottamatta, kulkee tarinassa tarpeen mukaan useissa rooleissa niin näyttelijöinä, kuin hallituksen edustajina ja näyttämöhenkilökuntanakin. Erityisesti johdon ja esiintyjien välissä toimivat toimistotyöntekijät ja näyttämöhenkilökunta tarjoavat ihanaa realismia hetki hetkeltä syvenevän kaaoksen keskellä. Hommat hoidetaan, jollain tavalla, kun kerran johtaja tai ohjaaja niin haluaa. Hauska metataso tarinassa on myös se, että Turun kaupunginteatterille Sohvan ohjannut Kari-Pekka Toivonen häärii lavalla myös kuvitteellisen teatterin esityksen ohjaajana. Voi sitä luomisen tuskaa, kun omaa visiota sabotoidaan kaikilta tasoilta.

Johtaja: Äkkiä nyt ennen kuin paniikki iskee kunnolla päälle!

Sohva on herkullinen komedia teatterin tekemisen ja työyhteisön kulisseista, jossa yksinkertaisesta tulee yllättävän monimutkaista. Jyrääkö hallinto taiteellisen vision? Saadaanko esitys ensi-iltaan vai päätyykö lavalle hyvin rakastetun sohvan ohella myös koko, taloudellisen kuilun partaalla tanssiva, teatteri? Ja, miten Marilyn liittyy tähän?

Sohva

Teksti
Satu Rasila, Mikko Kouki ja Arto Valkama

Ohjaus
Kari-Pekka Toivonen

Lavastus- ja pukusuunnittelu
Peter Ahlqvist

Kampaus- ja maskeeraussuunnittelu
Minna Pilvinen

Äänisuunnittelu
Eetu Karioja

Valo- ja videosuunnittelu
Riku Rämä

Näyttelijät

Stefan Karlsson
Minna Hämäläinen
Sonja Pajunoja
Kimmo Rasila
Riitta Salminen
Hannes Suominen
Kirsi Tarvainen
Kari-Pekka Toivonen