Vilja Siltanen (Satu Tuuli Karhu) löytää isänsä, Markuksen (Martin Bahne) jäämistöistä nipun kirjeitä, joissa on kaikissa sama kryptinen allekirjoitus: ”Sinun, Margot”. Äitinsä, Rosa (Sanna-June Hyde), ei suostu asiasta tai siitä, mitä tapahtui menneisyydessä, puhumaan sanaakaan. Perheen viettämät vuodet DDR:ssä ovat musta aukko Viljan historiassa ja kirjeiden löytämisen myötä hän lähtee tutkimusmatkalle etsimään sitä, mitä ei voi muistaa.

Ulkomaankirjeenvaihtajana työskentelevä, Markus ja vaimonsa Rosa muuttavat 1980-luvun alkupuolella DDR:ään lastensa Viljan ja jatkuvasti nuhaisen Matiaksen (Samuli Pajunen) kanssa. Kuvat, joita länteen välitetään eivät vastaa sitä arkitodellisuutta, jossa moni elää. Niinpä Markus ja Rosakin löytävät itsensä elämästä, jossa ihmisillä on töitä, elinkustannukset ovat kohtuulliset ja lääkäriinkin pääsee maksutta. Etenkin Markukselle DDR on unelmien yhteiskunta. Mutta muurien murtuessa murtuu myös illuusio perheonnesta.

Sinun, Margot on yllättävän hyvin suurelle näyttämölle avautuva yhden ihmisen ja perheen tarina. Se varmasti johtuu siitä, että tarina on yhtä perhettä suurempi. Ajan ja paikan ylittävä kuvaus elämästä todellisuudessa, jota ei enää ole, mutta jonka jäljet näkyvät yhä tänäkin päivänä. Omaa menneisyyttään ei voi paeta, sillä se kyllä ilmoittaa olemassaolostaan – muisti asioita tai ei. Siksi on mentävä kohti tuntematonta.

Lavastus levittäytyy tilaan ilmavan viitteellisenä, mikä luo etenkin kodin ulkopuolisiin tiloihin jännän puolitodellisuuden. Kerrostalojen massiivisen korkuisia seiniä, joista näkee läpi ja yksi muuri – seinä – jonka toiselle puolen ei pääse. Eivätkä kaikki edes halua. Ranta, jolla tuntuu olevan loputtomasti hiekkaa ja vain pari iloista ihmistä.

Ajan hitaus ja nopeus on toteutettu tyylikkäästi sekä pyörivää lavaa, että valaistuksella erotettuja aikakuplia hyödyntäen. Menneisyys kulkee mukana askel askeleelta, mutta hitaasti niin kauan, kuin huomio ei ole kohdistettu siihen. Valo tuokin ihan omaa tunnelmaansa menneisyyden aavekaupunkien raunioille sekä iloisen värikkäisiin juhliin, joihin etenkin Markus ui, kuin kala veteen. Rosan hoitaessa kotona kipeää lasta, jonka nuha vain jatkuu ja jatkuu.

Puvustus on menneisyyteen siirryttäessä ajankuvan mukaista ja nykyaikaan palatessa taas pelkistetymmän modernia. Erityisesti viehätti Viljan puvustuksessa se, miten sama näyttelijä solahtaa aikuisesta Viljasta hetkessä pikkulapseksi veljensä tai muiden lapsuuden tuttujen kanssa leikkimään. Yllättävän hyvin toimii kaksi aikuista näyttelijää esittämässä Siltasen perheen päiväkoti-ikäisiä lapsia DDR:ssä. Siinä on oma hauska aikuinen esittää lasta fiilis, mutta samalla sellainen aidosti lapsen maailmaan pudottava vaikutus. Vilja on nyt aikuinen, mutta sisältä yhä se sama lapsi, jonka lapsuuden kokemuksista vaietaan.

Onneksi kuitenkin isän ja äidin entisistä työkaverit ja ystävät ovat valmiita myös puhumaan niistä ajoista ja auttamaan Viljaa etsinnässään. Vaikka tarve tietää kumpuaa syvältä, herättävät muut myös Viljan miettimään haluaako hän todella tietää totuuden, vaikka se paljastuisikin epämiellyttäväksi ja vaikeaksi kohdata.

Meri Valkaman kirjaan perustuva, Sinun, Margot on tyylikäs ja koskettava näytelmä. Kyyneleiltä ei vältytty edes parven etäisyydeltä tätä tarinaa tarkasteltaessa. Ihanan intiimiä ja samalla itseään suurempaa draamaa. Pyrkimys kohti yhteyttä ja oman itsensä ymmärrystä on syvästi inhimillinen ja yleismaailmallinen.

Sinun, Margot

Kirjailija
Meri Valkama

Dramatisointi
Tuomas Timonen

Ohjaus, esitysdramaturgia ja koreografia
Riikka Oksanen

Rajavartijan/virkailijan soolot
Lasse Lipponen

Ohjaajan assistentti ja läheisyyskoreografi
Kirsi Karlenius

Lavastus
Antti Mattila

Pukusuunnittelu
Tiina Kaukanen

Valo- ja videosuunnittelu
Toni Haaranen

Äänisuunnittelu
Eradj Nazimov

Naamioinnin suunnittelu
Milja Mensonen

Dramaturgi
Ari-Pekka Lahti

Rooleissa

Satu Tuuli Karhu
Sara Soulié
Martin Bahne
Sanna-June Hyde
Helena Haaranen
Vuokko Hovatta
Risto Kaskilahti
Tuukka Leppänen
Lasse Lipponen
Sanna Majuri
Samuli Pajunen
Emma Pälsynaho
Raili Raitala