Vauhdikas väärinkäsitysten komedia, En lysande idé, käynnistyy tilanteessa, jossa Måns (Patrick Henriksen) epäilee, että rakkaalla avopuolisollaan, Vigdiksellä (Nina Palmgren) on jotain meneillään kiinteistönvälittäjän Didrickin (Dennis Nylund) kanssa. Törmättyään sattumalta Didrickin kaksoisolentoon, Tobiakseen (Dennis Nylund), Måns saa loistavan idean. Hän palkkaa, innokkaan harrastajanäyttelijän, Tobiaksen esiintymään Didrickinä ja tekemään Vigdikselle selväksi, ettei heidän välillään voisi olla mitään.

Mikä näin nerokkaassa suunnitelmassa voisikaan mennä pieleen?

No kaikki, kuten kunnon komediaan kuuluu.

Joka kerta tuntuu syntyvän aina vaan uusia ja yhä hämmentävämpiä väärinkäsityksiä. Erityisen herkullinen rooli tässä myös naapurin Gittalla (Anna Hultin), joka pelmahtelee paikalle, kun siltä tuntuu. Hän on todellinen toiminnan nainen, joka ei jätä tarttumatta tilaisuuksiin. Joka kerta on ihan yhtä hienoa seurata sitä varmuutta, millä toimii ihminen, joka ei tiedä käsittäneensä jotain väärin.

Farssille tuttuun tyyliin lavalla on siis paljon ovia, joista kuljetaan ja kadotaan, kuka mitenkin. Harvoin toki sentään saman näyttelijän esittämistä roolihahmoista useampi ilmaantuu lavalle samaan aikaan eri ovista. Mutta nyt tapahtuu sekin. Tässä esityksessä saa, etenkin kolmea roolia esittävä, Dennis Nylund monena olla.

Hienoa onkin seurata sitä, miten selkeästi Tobiaksen ja Didrikin hahmot, samanlaisesta puvustuksesta huolimatta, kuitenkin erottuvat toisistaan. Tobias on ihanan kujalla kaikesta ja fysiikaltaan huomattavasti pehmeämpi ja kaoottisempi, kuin arvonsa tunteva ja sulavaliikkeinen Didrik.

Hauskasti yllättävää on myös se, kun puvustuksen kautta tarjotaan ihan ilmeinen keino, millä kuka tahansa muu voisi yhden näistä hahmoista lavalla korvata, niin sitä ei käytetä. Siinä ratkaisussa on jotain yllättävän tyydyttävää, kun tarinassa mennään vaikeimman kautta nämä Dennis Nylundin esittämien hahmojen yhtäaikaiset lavallaolon hetket.

Tällainen nopeatempoinen komedia vaatii myös valoteknikolta nopeaa reagointia, jotta iskut osuu kohdilleen. Etenkin, kun Månsin ja Vigdiksen talon sähköjärjestelmä vähän prakaa. Tekniikan ja näyttelijöiden yhteispeli toimiikin tässä esityksen erinomaisen hyvin lisäten tarvittaessa kohtaamisten ja hämmenyshetkien hämyisyyttä tai ovien sulkeutumisen sähköisyyttä.

Myös lavastus ja tarpeisto on tarkkaan mietitty ja asemoitu, jotta näkyy riittävästi, muttei liikaa. Teatterin taikahan tehdään juurikin harkituilla ja hyvin toteutuilla huomion ohjauksilla sekä muilla haluttua illuusioita ylläpitävillä valinnoilla. Ihanasti lavastuksessa on rakennettu myös eri tasoja, joihin voi tilasta siirtyä. Katsojan näkökulmasta esim. talon yläkerta – jota ei lavalla siis näy – vaikuttaa olevan paitsi todella laaja, myös hyvin valikoivasti äänieristetty.

En lysande idé on äärimmäisen urpon idean erinomaisen hilpeä ja vauhdikas toteutus. Monikerroksisen väärinkäsittämisen mestariteos, joka toimii alkuperäiskielen (ranska) ohella todella hyvin myös toisella kotimaisella.

P.S. Kun nyt esityksestä suomeksi kirjoitan, niin mainittakoon: Mikäli oma ruotsi ei niin vahva sattuisi olemaan, niin esitykseen on myös tarjolla tekstitys mobiililaitteen kautta. Ja sanottava on myös se, että kyseessä on paljon fyysistä komediaa sisältävä esitys, joten paljon ymmärtää, vaikkei ymmärtäis dialogista sanaakaan. Sitä ei siis kannata stressata. Sen, kun menee vaan nauttii – kuten minäkin.

En lysande idé

Käsikirjoitus
Sébastien Castro

Käännös
Gunilla Hemming

Ohjaaja
Adde Malmberg

Lavastus
Erik Salvesen

Pukusuunnittelu
Annika Saloranta

Maskeeraussuunnittelu
Tiitta Stoor

Valosuunnittelu
Tobias Lönnquist

Äänisuunnittelu
Andreas Lönnquist

Esitysdramaturgi
Maria Lundström

Rooleissa

Patrick Henriksen
Patrick Henriksen
Måns
Anna Hultin
Anna Hultin
Gittan

Dennis Nylund
Tobias, Svante, Didrik
Nina Palmgren
Nina Palmgren