Carlo Collodin klassikkosatu puisesta pojasta, Pinokkiosta, nähdään Turun kaupunginteatterissa uudenlaisena versiona. Kun Sininen haltija (Asta Sveholm) päätyy täyttämään leluntekijä Gepeton (Mika Kujala) hartaimman haaveen omasta lapsesta, käynnistyy iloinen teatterileikki, johon on helppo uppoutua.

Tuore isä on helisemässä puisen poikansa, Pinokkion (Markus Ilkka Uolevi), loputtomien kysymysten kanssa, minkä vuoksi hän on enemmän kuin innokas lähettämään lapsensa opintielle kouluun. Kouluun meno ei vaan käykään niin helposti lapselle, joka on tehty puusta ja, jonka nenä kasvaa joka kerta, kun hän valehtelee. Vaikka isä vannoo, eivät kaikki lapset ole erityisen ystävällisiä erilaiselle lapselle, ei elämä aina mene niin, kuin luvataan. Varsinkin Mommo (Ulla Reinikainen) on sellainen pyllypää, että ei sen pahempaa pyllypäätä koulusta löydykään. Niinpä kulkevan lelukauppiaan Fratellon (Mika Kujala) ilmestyessä paikalle on pahoille poluille lähteminen yllättävän helppo valinta Pinokkiolle.

Heinäsirkan sijaan tässä versiossa omatunto inisee hyttysen lailla Pinokkion korvissa, mutta kuuluuko omantunnon ääni yli epäreiluuden aiheuttamien tunnekuohujen ja kasvukipujen?
Oppiiko Pinokkio olemaan kiltti, jotta hänestä voi tulla oikea poika?
Entä oppiiko, vanhalla iällä vanhemmaksi ensi kertaa tullut, Gepetto olemaan hyvä isä pojalleen?

Gepetto, niin kovasti, kuin lasta toivookin, huomaa toiveensa toteuduttua melko nopeasti, miten ihanan raskasta pienen kyselyikäisen vanhempana toimiminen on. Ihanan tunnistettava turhautuminen miljoonannen kysymyksen kohdalla. Markus Ilkka Uolevin Pinokkio on upean herkkä ja elämänvoimainen hahmo. Uteliaisuus, pelot, toiveet ja herkkyys ovat kaikki kauniisti läsnä uusien kokemusten äärellä. Isän ja pojan yhteinen oppimatka kohti elämää on täynnä iloa, turhautumista sekä lämmintä ymmärrystä.

Täysin isänsä varassa ei Pinokkion kuitenkaan tarvitse olla elämää oppimassa. Hänen rinnallaan seikkailuissa ja opintiellä kulkevat rohkea kissa, Marmeladi (Sami Lalou), sekä uusi, yllättävän tahmeakätinen, ystävä, Polpetta (Asta Sveholm). Pirteän pirskahteleva, Polpetta opettaa ystävyyden ohella Pinokkiolle avoimuutta ja rehellisyyttä. Marmeladi tuo rennon letkeä parkouraaja tuntee kaikki paikat ja on aina valmis seikkailuun – varsinkin, jos luvassa on vaarallisia makupaloja.

Lavastuksellisesti esityksessä on paljon yksinkertaisuudessaan paljon mahdollisuuksia tarjoavia tiloja. Metsä ja Gepeton verstas ovat juuri sopivan yksityiskohtaisesti ja toimivasti toteuttuja. Verstaasta löytyy tasoja, joille Marmeladi voi kiipeillä sekä sopivasti valmiita leluja luomaan tunnelmaa. Kodissa sängyt voidaan laskea helposti esiin ja taittaa taas piiloon päiväksi. Yksinkertaiset laatikot muuttuvat sujuvasti niin rannan kiviksi, kuin Fratellon show’n esiintymislavaksikin.

Puvustuksellisesti Pinokkiossa yhdistyy sujuvasti iloittelevan moderni ja vanhahtava tyyli. Gepetto on hyvin perinteisesti puettu, kun taas Fratello nähdään kimaltelevassa show-lookissa. Herttuatterella on yllään asemaan sopivan tyylikäs ja leikkisäkin asu, kun taas sininen haltiatar ei suurempaa krumeluuria asuunsa kaipaa. Lapsihahmot, Pinokkio, Polpetta ja Mommo, ovat, kuin suoraan videopeleistä tai sarjakuvamaailmasta paikalle tupsahtaneita. Tätä tyylillistä valintaa tukee myös valittu äänimaailma ja äänitehosteet. Kun Pinokkia laittaa repun selkään niin sen kyllä huomaa. Äänitehosteiden kanssa leikittely tuo myös oman lisänsä Pinokkion kasvavaan nenään, jota ei tässä tulkinnassa ole yritettykään tehdä pysyväksi osaksi Pinokkiota, vaan nenä pitenee irtokappaleiden myötä aina valheiden määrään sopivaan mittaan.

Pinokkiossa on perusdraaman ohella myös runsaasti menevää musiikkia ja laulua. Valot ja projisoinnit ovat myös suuressa roolissa sadun maailman luomisessa. Merelliset kohtaukset ja erilaiset videopelityyliset sekä show-hetket ovat erityisen vakuuttavia. Värivalot houkuttavat myös pieniä katsojia tavoittelemaan lavalle heijastuvia kuvioita ilmasta. Tuli on elementtinä luotu lavalle todella vaikuttavasti ja hieman pelottavastikin.

Turun kaupunginteatterin Pinokkio on vauhdikas ja lämminhenkinen, hieman jännittäväkin, kasvutarina, joka kutsuu mukaan yhteiseen leikkiin.

Pinokkio

Teksti
Eve Leigh

Suomennos
Sarka Hantula

Ohjaus
Lija Fischer

Lavastus- ja pukusuunnittelu
Jani Uljas

Esineteatterikoreografia
Pia Kalenius

Kampaus- ja maskeeraussuunnittelu
Saara Tawast

Äänisuunnittelu
Jari Tengström ja Tuomas Rissanen

Valosuunnittelu
Jari Sipilä

Videosuunnittelu
Sanna Malkavaara

Sävellys, musiikkituotanto ja harjoitus
Jussi Vahvaselkä

Sävellys ja musiikkituotanto
Oskari Vahvaselkä

Näyttelijät

Markus Ilkka Uolevi
Mika Kujala
Sami Lalou
Ulla Reinikainen
Asta Sveholm