Ihan ensinnäkin: vau! Nyt on tarjolla esitys, joka iskee elokuvamaisen kerronnan ja episodirakenteen ystävän tajuntaan, kuin tuhat volttia. Flamingonpunainen unelma on tyylikkään pelkistetty esitys, jossa ei ole yhtään ylimääräistä elementtiä tai liikettä. Kaikki on tarkkaan koreografioitua, pelkistetysti kuvitettua, harkituin äänin rytmitettyä ja vaikuttavan vaivattomasti toteuttua. Teatteri Jurkan tila on hyödynnetty maksimaalisesti aina yleisölämpiön hämärästä, lavalta sivustan sisennyksiin saakka. Ja, jos jossain, niin tässä esitykssä teatterisavua on käytetty juuri sen verran ja just siellä, missä pitääkin.

Harkittu hitaus ja kaiken turhan liikkeen karsiminen kohdistaa tehokkaasti yleisön katseen kunkin hetkiseen keskushenkilöön. Otto Sandqvistin kiherryttävän kiero käsikirjoitus on David Sandqvistin ohjauksessa löytänyt muodon, joka puhuttelee katsojaa monella tasolla. Tarinassa jokainen näyttelijä nousee vuorollaan esiin kertomaan oman hahmonsa tarinaa. Tarinat ja hahmot linkittyvät toisiinsa ohuen ohuella punaisella langalla. Unenomaisesti yksityiskohtia sekoitteleva ja etäisesti jotain syvällisempää oivallusta lähestyvä juoni on sinänsä sivuseikka tässä esityksessä. Tarina liikkuu sellaisella unen ja elokuvamaisen leikittelyn rajamailla, että juonen viitteellisyys ei häiritse.

Viittaukset ja tyylilliset lainaukset populaarikulttuurista tekevät tästä esityksestä hyvin herkästi naurujakin hersyttelevän, vaikka sinänsä synkeissä tunnelmissa väkivallan uhan ja palkkamurhien maailmassa pyöritäänkin. Kerronnan tarantinomainen, sekä hetkittäin viisikko kirjojakin muistuttava, ote pitää tarinan mielikuvitusleikin tasolla. Uhkaavuus on laadukkaan näyttelijäntyön kautta läsnä kohtauksissa, mutta hanskaan verhottua kättään aseen lailla käyttävä hahmo tulee tunnistetuksi fiktioon tai uneen kuuluvaksi.

Hyvin yksinkertaisilla elementeillä luodaan elokuvien maailmasta tuttuja tilanteita ja hahmoja ilman, että niitä tarvitsee erikseen jotenkin selittää tai alleviivata. Improhenkisen ihmisen sydäntä lämmittää sekä hidastetut taistelukohtaukset että teipinpalasten käyttäminen merkkaamaan hahmojen viiksiä ja pulisonkeja. Teatterinörttinä eniten mieltä ehkä lämmitti kuitenkin näennäisen satunnainen viittaus, kohotetun ylemmyydentuntoisen, Vera Crawfordin hoidon puutteesta kärsivään kirsikkapuuhun. Douglas (Tobias Zilliacus), tuo jokamiehen eroottinen päiväuni, ei ole ollut kummoinenkaan puutarhuri – päivätyönsä ohessa.

Äänellisesti ja visuaalisesti esitys on tarkkaan harkittu. Esityksen äänimaailma on toimiva sekoitus tunnistettavaa musiikkia sekä abstraktimpaa tunnemaisemaa piirtävää ääntä. Erityisesti toimintakohtaukset on kontekstoitu leffamaisesti tunnelmaan sopivalla musiikilla. Lavastus on minimaalista ja funktionaalista, elementtejä on juuri sopivasti ja ne taipuvat moneen. Keskellä lavaa on koroke, sivustalla pari tasoa ja takana neonvalokyltti, joka syttyy ja sammuu tunnelmaan sopivasti.

Valojen mukaan nähdään kolme unta: elämä, rakkaus ja kuolema. Jokainen vuorollaan valaistuva tarina kertoo oman, unilogiikkaisen näkökulmansa siihen, miksi nämä henkilöt ovat nyt purppuranpunaisessa juhlatilassa, mustiin sonnustautuneina, seisomassa vierekkäin. Aistihavainnot: poksahtava kuohuviinipullon korkki, jalan alla murskautuva pistaasipähkinän kuori sekä pihaan saapuva auto, saavat yllättävän suuren merkityksen, kun odotetaan väistämätöntä.

Parasta tässä esityksessä ovat ehdottomasti verrattoman upeat näyttelijänsuoritukset. Kaikki kolme näyttelijää nousevat kukin vuorollaan vaivattomasti huomion keskipisteeseen ja antavat myös upeasti tilaa toisilleen loistaa. Tobias Zilliacuksen eleettömän tyylikäs, ja toisaalta impromaisen hupsutteleva, tyyli tuovat hänen hahmoihinsa huumoria ja viehättävän valloittavaa vaarallisuutta. Mimosa Willamon hahmoissa läsnä on rytmillistä ja statuksellista leikitttelyä, joka vuoroin vie itsevarmoihin tekoihin tai alisteisiin asemiin – tallojaksi tai tallottavaksi. Saga Sarkolan intensiivisen ilkuristen hahmojen pitkät monologipätkät kuljettavat tarinaa mukaansa tempaavasti ja jännityskirjamaisesti suuriin seikkailuihin ja dramaattisiin juonikulkuihin. Kun nämä kolme yhdistävät voimansa unikuvien henkiin herättämiseen on kokonaisuus erinomaisen nautittavaa teatteritaidetta.

Flamingonpunainen unelma on virtuoottisesti viritetty sukellus unien, elokuvien ja teatterin taian maailmaan. Hieno osoitus siitä, miten tarkkaan harkituista elementeistä koostetut unenomaiset välähdykset voivat viedä katsojansa verrattoman vaikuttavalle mielikuvitusmatkalle, jonka jokainen on vapaa tulkitsemaan tavallaan.

Flamingonpunainen unelma

Käsikirjoitus
Otto Sandqvist

Ohjaus
David Sandqvist

Visuaalinen suunnittelu
Tuomas Honkanen

Äänisuunnittelu ja musiikki
Saku Kaukiainen

Näyttämöllä

Saga Sarkola
Mimosa Willamo
Tobias Zilliacus