Vapaa pudotus on Stella Polariksen koko illan improvisoidun esityksen formaatti. Se ei ole vapaata improa siinä mielessä, kuin moni lyhyttä improa tekevä käsitteen ymmärtää, koska tässä hahmot säilyvät ja kerrotaan kokonainen tarina. Vapaata improa se on kuitenkin siinä mielessä, että esitys on tyylilajiltaan vapaa ja tarjoaa tekijöille suuremman vapauden iloitella impron parissa, kuin vaikkapa Noir-genren improesitys. Tarinan hahmot rakentuvat kohtaus kohtaukselta, eikä etukäteen ole tiedossa, millaisia hahmoja tullaan näkemään tai keistä tulee keskushenkilöitä. Se kaikki selviää improvisoidessa.

Tässä keskiviikkoillan improssa nähtiinkin todella ihanaa impron anarkiaa, jossa ei jumiuduttu liikaa reaalimaailmaan tai realistiseen kuvaukseen vaan annettiin asioiden tapahtua. Esimerkiksi ihanan lakoninen synnytyskohtaus, jossa vaan keskustelun lomassa lapsi putkahtaa esiin, napanuora katkaistaan hampailla ja istukkakin vaan sujuvasti sujahtaa ulos. Ei jäädä tähän jumittamaan. Ota sinä (vaimo) lapsi ja kasvattakaa se omananne, minä (miehen rakastajatar) lähden saunaan. Mahdollisuuksien maailmat ovat avoinna. Kuten asiaan kuuluu, on jokainen Vapaa pudotus omanlaisensa uniikki impronäytelmä, joka nähdään tällaisena tänä iltana, eikä samaa esitystä tulla enää toiste näkemään.

Ihana pieni yksityiskohta oli myös miimisen todellisuuden luominen. Improvisoijana ilahdutti erityisesti se, kun osa tekee miimistä todellisuutta ilman äänitehosteita ja osa täydentää miimiään todella upeasti myös äänitehosteilla, niin siitäkin tuli juttu. Sitten ollaan talossa, jossa laatikko narahtelee auki ja lopussa äänitehosteena tuleekin narinan sijaan kissan ääni. Kaikella voi ja kannattaa leikkiä.

Esityksestä

Illan näytelmä sai nimensä yleisöltä inspiraatioksi pyydetyistä kirjan nimistä. ”Emme ole täällä pitämässä hauskaa” oli kirja, joka mainittiin, mutta sitä ei ollut kukaan näyttelijöistä lukenut, joten se mahdollista vapaan tulkinnan ja teeman täyden hyödyntämisen esityksen aikana. Kylläpä se ajatus aika monessa kohtaa esiin tuli. Muita kuultuja kirjan nimiä hyödynnettiin aineksina tarinan ja hahmojen kehittämiseen. Ehdotuksista erikoisjoukot päätyivät saman tien lapsihahmojen leikkeihin ja väärinkäsityksiä parisuhteessa oli yksi aikuisten hahmojen tarinan kantavista teemoista. Kirjojen ohella inspiraatioksi pyydettiin myös lauluja, joista tarinaan tavalla tai toisella päätyivät Shanghain valot sekä Kaksi vanhaa tukkijätkää. Jälkimmäinen näistä inspiroi myös lasten leikkejä, kun he päättivät karata kotoa ja mennä tukkijätkiksi Lappiin.

Keskeiset hahmot

Arja Nieminen (Outi Mäenpää)
Pekka Makkonen (Antti Laukkarinen)
Jake ja Raimo (Mikko Penttilä)
Ripa ja se toinen Pekka (Jussi Vatanen)
Tiina ja Ritva (Sari Havas)

Tarinan alussa nähdään kohtaus, jossa vähitellen selviää, että ollaan pyöräkorjaamolla. Pyöräkorjaamon omistaja (vasta 2. puoliajan alussa nimensä saava) Ritva, ja miehensä rakastajattaren pyörän varastanut asiakas, Arja Nieminen, päätyvät lähtemään kahville yhdessä. Sen jälkeen siirrytään täysin uuteen kohtaukseen, jossa Pekka Makkoseksi myöhemmin nimettävä hahmo siivoaa ja suihkuttelee raikkautta tilaan. Arjan saapuessa tilaan kohtaus määrittyykin sitten saman tien edellisessä kohtauksessa saadun tiedon perusteella. Iloinen siivooja onkin Arjan puoliso, jonka rakastajatar, Tiina, odottelee kaapissa. Topi Korhosen liveimprovisoima musiikki on vahvasti mukana alusta asti ja saammekin kuulla Pekan ja Arjan yhteisen laulun uuden alun edessä. Rakastajatarkin ehtii sopivasti luikahtaa kaapista karkuun. Myöhemmin pariskunta nähdään tarinassa myös pariterapiassa, josta käynnistyy Pekan onnellisten muistojen etsintä.

Arja: Mä haluan vain, että hän kärsii.
Terapeutti: Mä en usko kärsimykseen…
Arja: MÄ USKON!

Jotta tämän pariskunnan parisuhdeasiat eivät turhan helpoiksi menisi, niin tietysti Pekan salasuhde Tiinan kanssa johtaa synnytyksen äärelle. Esityksessä nähdään ehkä energiatehokkain synnytys ikinä. Tiina ja Arja hoitavat asian olennaisten kautta, mutta aiheeseen jumiutumatta maaliin saakka. Kun lapsi on syntynyt, niin Tiina haluaa jatkaa sinkkuelämäänsä ja lähtee saunomaan, kun taas Arja ottaa lapsen hoitaakseen ja palaa kotiin. Jostain kumman syystä puolisonsa Pekka ei kuitenkaan usko vaimonsa tarinaa siitä, että hän olisi yllätysraskautunut ja synnyttänyt, parin vuoden kuivan kauden jälkeen, parissa päivässä. Ei vaikka vaimonsa hyvin totisesti ja ilmekään värähtämättä tarinansa jakaa. Lopulta he päätyvätkin jatkamaan eri osoitteissa, mutta samassa taloyhtiössä.

Illan ehdottomasti herttaisin parivaljakko syntyy seuraavassa kohtauksessa, jossa nähdään lapset Jake ja Ripa hiekkalaatikolla. Jake määrittyy nopeasti Arjan ja Pekan lapseksi ja talokin määriteltyä sellaiseksi, jossa osa asuu auringon puolella ja toisille ei koskaan paista aurinko. Erikoisjoukkoihin tähtäävä Jake ja tulevaisuudestaan vähemmän varma Ripa tulevat kevyesti pohjustetuiksi ja heidän seikkailuistaan päästäänkin sitten nauttimaan esityksen aikana. Pojat päätyvät lopulta erikoisjoukkojen hengessä ja musiikista inspiroituneina lähteä pyöräilemään kohti Lappia, jossa heistä tulee tukkijätkiä. Toki matka näillä 6-vuotiailla sotureilla päättyy vähän ennen Lappiin pääsyä, mutta tukkijätkäiltyä tulee oikein urakalla Vantaankoskella. Sieltä sitten onkin palattava keskelle Jaken vanhempien draamaa, josta pojat saavat nopeasti tarpeekseen ja karkaavat uudelleen omille teilleen.

Samassa taloyhtiössä käydään myös esityksen aikana hyvin poikkeuksellisessa taloyhtiön hallituksen kokouksessa, jossa uusi asukas, Pekka (se toinen Pekka), päätyy yllätyksekseen taloyhtiön uima-altaalle. Tapana, kun on ollut tehdä päätökset uima-altaalla, jottei kukaan turhaan ehdi vastustaa, kun huomio menee sukelteluun. Pekka selkeästi on tästä touhusta ymmällään ja vähän ärsyyntynytkin, kun pitäisi kuitenkin putkiremontista päättää.

Tämä olisi voinut irrallinen kohtaus, joka vaan täydentää kuvaa alueesta, jolla eletään. Toisen puoliajan alussa kuitenkin yleisö haluaa nimenomaan nähdä (sen toisen) Pekan ensimmäisessä kohtauksessa ja paikaksi ehdotuista paikoista valikoituu vankila, jonne Pekka on päätynyt taloyhtiön kokouksen jälkeen. Tästä päästäänkin sitten rakentamaan hauska jatkumo sille, miten Pekka lähtee vankilassa tapaamansa, matalaäänisen, kaverin kanssa hoitamaan taloyhtiön remontit kuosiin. Ei mitään sukituksia ja nyt loppuu se valottomuus talon toisella puolen. Aurinko paistaa jatkossa kaikkiin huoneistoihin – koska se aurinkokin toimii, peilattuna ainakin.

Sitten nähdäänkin ensimmäinen toistuva hahmo eli pyöräkorjaaja Ritva, jonka poika Raimo saapuu korjaamolle. Nyt tartutaan alussa määriteltyihin muistiongelmiin, kun pyörää korjatessa korjaaja ei muistanut sanaa ketjuille. Raimon hahmo syntyy sitten siitä tarpeesta tukea äitiä muistiongelmissa ja unelmien toteuttamisessa. Tämä parivaljakko päätyykin sitten lopulta Mallorcalle aiheuttamaan kaikenlaista säpinää. Yksi illan repeilyttävimmistä kohtauksista käynnistyy, kun tarjoilija saapuu ottamaan parivaljakon tilaukset ja äiti kysyy aikuiselta pojaltaan, kohdistuiko hänen katseensa tarjoilijan rintoihin. Tämä kysymys ja havainto päätyy määrittämään tätä suhdetta ja näitä hahmoja hyvin paljon.

Lopuksi

Illan impromusiikon, Topi Korhonen, taitava irroittelu eri musagenreissä, joita esityksen aikana saadaan laulujen muodossa kuulla on lumoavaa kuultavaa. Ihailla täytyy myös ääni-improvisoijan nopeaa reagointia vaihtuviin tilanteisiin. Hienosti saatiin esimerkiksi kohtauksessa, jossa Ripan isä soittaa pojille kesken tukkijätkäilyn, isän ääneen ihan omanlaisensa äänimaailma ja kaiku. Valoissa nähtiin myös tarkkaa ja tilanteita hyvin tukevaa improvisointia. Jos eivät näyttelijät itse hoksaa, että kohtaus oli tässä, niin voi sen valoillakin ilmaista, että nyt voisi olla hyvä hetki siirtyä toisiin kohtauksiin. Tämä monialainen ammattilaisten yhteistyö on ehdottomasti Stella Polariksen vahvuuksia ja nostaa esitysten tasoa vielä pykälän korkeammalle, kuin se pelkän laadukkaan näyttelijäntyön avulla olisi. Kaikki osa-alueet yhdessä luovat improteatterielämyksen vailla vertaa.

Tämä oli draamallisesti hyvinkin eheän hullutteleva kokonaisuus, jossa jokainen keskushahmo kävi läpi jonkinlaisen muutosprosessin. Nähtiin poikien matka lempinimiä käyttävistä lapsista, miehiksi, joita puhetellaan koko nimellä. Pyöräkorjaamon Ritva löysi Mallorcalta rakkauden, eikä alkava muistisairaus päätynyt määrittämään hänen elämäänsä. Arja ja Pekka, joilla oli suuri ongelmia päätyivät eroon, mikä oli sinänsä tyydyttävä ratkaisu nähdyn perusteella. Hauskasti myös taloyhtiön hallituksen kokouksessa nähty toinen Pekka voimautui ja sai remonttiasian etenemään sekä perinteiset kaavat murrettua.

Stella Polariksen Vapaa Pudotus on ihanan puolivilli koko illan impronäytelmän muoto, joka tarjoaa yhdessä paketissa sekä impron yllättävää huumoria ja poikkeamia totusta todellisuudesta että laadukasta draamaa, missä absurdeihinkin asioihin suhtaudutaan todellisuuteen kuuluvina. Ihanan viihdyttävää ja vapauttavaa improiloittelua.

Vapaa pudotus
”Emme ole täällä pitämässä hauskaa”

Muusikko
Topi Korhonen

Valosuunnittelija
Jyri Suominen

Äänet
Eero Nieminen

Näyttelijät

Mikko Penttilä
Sari Havas
Outi Mäenpää
Jussi Vatanen
Antti Laukkarinen