Tarina: Villa Skarabeen tuho

Tänään palataan yksinkertaiseen. Käytössä on satukaava ja kuvassa näkyvät tarinakuutiot. Ensimmäiset kolme ovat otsikon, seuraavat kymmenen tarinan ja viimeiset kolme tarinan opetuksen ainekset. Ei tämän ihmeempiä sääntöjä. Katsotaan miten käy. Villa Skarabeen tuho Olipa kerran omenalehto, jossa kasvoi koko maan rapsakoimmat vihreät omenat. Joka päivä, yksinäinen ja kumarassa kulkeva, Bertha Kuha, omenatarhuri jo kolmannessa polvessa,... Continue Reading →

”Nyt voi jättää kaikki huolet ja harmit naulakkoon. Ne kyllä odottavat siellä ja ne voi poimia mukaan poistuessaan.”

Otsikon sisältämä ajatus, millä tahansa sanoilla esitettynä ilmaisuun liittyvien kurssien alkupuolella on yksi iki-inhokeistani. Ymmärrän sen hyvää tarkoittavan intention, että nyt ei rämmitä römpiöissä* tai jäädä vatvomaan jotain tunnin ulkopuolisen maailman ärsyttävää kokemusta. Ymmärrän sen, mutta minulle se lausahdus ei viesti sitä. Se viestii, että se millainen minä juuri nyt ja se tila, jossa mieleni... Continue Reading →

Kuulumis- ja esittelykierrokset

Olen se ihminen, joka ei yleensä ensimmäisenä tarjoa kokemuksiaan, kun vuorossa on kuulumiskierros tai jonkun kurssin esittelykierros. En aloita, enkä välttämättä ota vuoroa, jos ei ole ihan pakko tai jos ei mennä järjestyksessä, eikä kukaan huomaa, jos olen hiljaa. Olen useinkin ollut piirissä se viimeinen, jonka sitten muiden tuijotus pakottaa jakamaan jotain. Eikä se oikeastaan... Continue Reading →

Create a website or blog at WordPress.com

Ylös ↑