Kohtauksia eräästä avioliitosta 21.2.2020 (Jyväskylän Kaupunginteatteri)

Olipa kerran kahden ihmisen ympärille luotu tarina täydellisestä ydinperheestä, jossa vanhempien urat ovat mallillaan ja ihanilla lapsilla soveliaat harrastukset. Kotona huonekalut sopivat täydellisesti yhteen. Idyllissä asuvilla ihmisillä on jokainen hius ojennuksessa, paidat silitetty, riitelytyyli aikuismaisen sovitteleva ja hymyt leveitä. Kaikki on juuri niin täydellistä, kuin ulkopuolelta houkuttelevan näköisessä elämässä täytyy olla. On luotu oma epätodellinen... Continue Reading →

Ääni- ja musaimprotekniikoita

Kokoan tänne vähin erin erilaisia ääni- ja musiikki-improvisaatiotekniikoita, joita olen itse päässyt kokeilemaan. On olemassa lukemattomia eri variaatioita ja vaihtoehtoja, miten ääni- ja/tai musaimproa opetetaan ja tehdään, joten oman tyylinsä tehdä löytää parhaiten kokeilemalla. Äänen parissa toimiessa on aina hyvä aloittaa jonkinlaisella äänen lämmittelyllä. Äänenhuolto ja -avaustekniikoita löytyy paljon netistä, enkä ole missään mielessä niiden... Continue Reading →

Kannelmäki Noir: ”Rapatessa roiskuu” 7.2.2020 (Stella Polaris)

Improvisoidussa rikosnäytelmässä Kannelmäki Noir Stella Polariksen impronäyttelijät sukeltavat paikallisen rikollisuuden maailmaan. Nordic Noir -tyylilajissa toteutettu rikostarina sijoitetaan yleisön avustuksella sille paikkakunnalle, jossa esitys pidetään. Tällä kertaa, fiktiivisen todellisessa, Kannelmäessä on tapahtunut henkirikos, mutta näytelmän alussa ei vielä tiedetä kuka on uhri tai missä rikos on tapahtunut tai edes sitä, mikä on näytelmän nimi. Nämä tiedot... Continue Reading →

Improa ohjaamassa: Spolinin jäljillä tilaa tutkimassa

Tällä kertaa teema ohjauskerralleni oli ennakkoon määritelty: miimi ja toiminta, joten lähdin rakentamaan kokonaisuutta siltä kannalta. Oikeasti ajattelin, että nyt tällä kertaa menen puhtaasti improkirjallisuuden kautta ja etsin ideani sieltä. Osin meninkin, mutta kun rupesin suunnittelemaan runkoa tuolle kerralle, niin aika nopeasti tajusin, että minulla on ihan liikaa ideoita jo omastakin takaa. Se tekniikkalista, minkä... Continue Reading →

Tavat ja toiveet – Jane Austenin matkassa (Jyväskylän Kaupunginteatteri)

On yleisesti tunnettu totuus, että jokainen Austen-fani tahtoisi sijoittaa itsensä osaksi hänen tarinoidensa maailmaa. Tavat ja toiveet - Jane Austenin matkassa -näytelmässä yhdistyvät kauniilla tavalla epookin yksityiskohtainen viehko ja muodollisuus sekä modernin maailman tuomat mahdollisuudet ja vapaus. Austenin keskeneräiseksi jääneen The Watsons -romaanin henkilöt pääsevät näyttämöllä tutustumaan paitsi itseensä ja omiin motiiveihinsa myös yllättävään vierailijaan... Continue Reading →

Undocumented Love (Kansallisteatteri)

Omapohjassa katsomot rakentuvat pitkänmallisen tilan molemmille laidoille. Ihmisiä on kielletty viemästä reppuja saliin ja pitämään käsilaukut sylissä. Tämä tieto saattaa hermostuttaa katsojaa. Valot pysyvät sitkeästi päällä, kun omille paikoilleen yleisön joukkoon asettuneet esiintyjät hitaasti nousevat esiin. Ensin äänien ja myöhemmin myös liikkeen kautta. Minua väsyttää, enkä oikein tahdo päästä kaoottista radiomaista sähinää ja valoisassa huoneessa... Continue Reading →

Täydellinen rikos: ”Myrkkyä” 30.1.2019 (Lahden Kaupunginteatteri)

Miten rakentuu rikosnäytelmä, jonka käsikirjoitusta ei ole vielä kirjoitettu, eikä sitä sellaisenaan tulla enää koskaan toistamaan? Lahden Kaupunginteatterissa kuusi näyttelijää tarttuu pitkän improvisaation ja rikostarinoiden kerronnan haasteisiin pitkän linjan improammattilaisen Tiina Pirhosen ohjauksessa. Lavalla musiikillisista viboista vastaa muusikko ja musaimproguru Hannu Risku, joka sekä tarjoilee impulsseja että poimii niitä lavalta, luoden sopivan sointuvan musamaailman tarinaan. ... Continue Reading →

Mistä alkaisin?

Kun tulee puhetta siitä kauanko on harrastanut improa tai teatteria, niin lähden yleensä laskemaan siitä vuodesta, jolloin aloitin draamakasvatuksen opinnot. Se on sekä totta että valetta. Impron osalta se oli ensimmäinen selkeä sysäys aktiivisen harrastamisen suuntaan, mutta ei teatteriharrastuksen osalta. Olen nimittäin aloittanut teatteriharrastuksen jo pari vuotta aiemmin.  Tuntuisi huijaukselta lähteä laskemaan sieltä vaikka siis... Continue Reading →

Kirjoittamisen ”tuskaa”

On taas monta tekstiä viimeistelyä vailla tai muotoaan hakemassa, enkä saa mitään niistä valmiiksi. Se on joskus oikeasti ongelma ja siksi iloitsen niistä hetkistä, kun saa jonkun tekstin yhdellä kertaa jollain tapaa ymmärrettävään kuosiin. Olen huomannut tässä nyt kolmisen vuotta esityksistä kirjoittaessani, että jotkut esitykset taipuvat helposti tekstimuotona kuvailtavaksi ja toiset ovat haastavampia. Sillä ei... Continue Reading →

Create a website or blog at WordPress.com

Ylös ↑