Amélie (Turun Kaupunginteatteri)

Musiikki ja laulu soivat kauniina ja vahvoina upeiden maisemien ja kirkkaiden valojen välkkeessä. Amélie-musikaalin keveän ilmava tarina johtaa ei-aina-niin-kovin-iloiseen Pariisiin, jossa ujo, oman mielikuvituksensa ja oikean maailman maagisilla rajamailla elävä, Amélie jää jumiin äitinsä opettamaan Zenonin paradoksiin. Matkalle, joka on aina puolivälissä riippumatta siitä, miten monta kertaa sen pituuden puolittaa. Amélie on jumissa, ihan kuten... Continue Reading →

Kartta (Kansallisteatteri)

Miten jumiin voi jäädä johonkin ajatukseen tai tarinaan, jos ei tule ajatuksineen ja tunteineen kuulluksi ja nähdyksi, vaan joutuu läheistensä torjumaksi ja hiljentämäksi. Asiasta puhumisen tarve ei katoa mihinkään, jos ihminen koetetaan huomiotta jättämällä vaientaa, vaan tarve vain voimistuu ja ihminen turhautuu. Kuinka hukassa voikaan olla, kun jotain tärkeää ja suurta ilman varoitusta katoaa elämästä.... Continue Reading →

Muistoja menneestä: Sulkeutuneen energiavampyyrin kevät

Se, minkä olen joutunut itselleen myöntämään, niin oma toimintakykyni on hyvin riippuvainen tunteista ja mielen hyvinvoinnista. Yksi selkeästi lamauttava tunnetila on ulkopuolisuuden tunne. Se tunne siitä, ettei kelpaa seuraan tai oteta mukaan toimintaan. Tämän tunteen heräämisen olen joutunut keväällä aika karulla ja puolijulkisella tavalla itselleni myöntämään. Se on aika voimallinen tyhjyyden tunne, kun lavalla tajuaa,... Continue Reading →

Väsynyt olemaan vahva & Musiikkia valosta ja vedestä 23.11.2019 (Eeva-Liisa Manner -seura / Teatteri Avoimet Ovet)

Kahdesta osasta koostunut esityskokonaisuus tarjosi vivahteikkaan ja elämyksellisen kurkistuksen Eeva-Liisa Mannerin runoihin. Tuli välillä hieman kerettiläinen olo, kun useammassa juonnossa mainittiin, kuinka yleisö varmasti tunteekin nämä runot ja itse olin saapunut paikalle sattuman ja sopivan ajankohdan johdattamana. En siis tunne entuudestaan Eeva-Liisa Mannerin runoja, mutta tämän esityksen myötä pääsin syväsukellukselle runouteen ja runojen sävellettyyn muotoon.... Continue Reading →

Rakkaus 2.0 – pari vuotta myöhemmin

Lueskelin vastikään uudestaan aikoinaan Barbara L. Fredricksonin Love 2.0 -kirjaa käsitelleen tekstini ja päädyin aamuisella bussimatkalla tarkastelemaan nykyisiä ajattelumallejani ja toimintatapojani. Ajattelen edelleen samoin siitä, että rakkaus aidosti löytyy kaikista niistä häviävän pienissä avoimen ja virtaavan kontaktin (ei välttämättä fyysisen) tiloissa, joita voi kohdata ja kokea jatkuvasti.  Eli mahdollisuudet kokea rakkautta ovat moninaiset ja lukemattomat,... Continue Reading →

Let’s play seriously -työpaja 2.11.2019 – Osa 2 (Kiva Murphy / Yes Guest Weekend)

Toisessa osassa jätetään lämmittelyt ja sukelletaan työpajan kloveneriapuoleen syvemmälle. Kivan tiivistetystä kuvauksesta siitä, mitä on olla klovni, voisi nostaa tähän alkuun vielä muutaman pointin. Ensinnäkin se, että klovnin fokus on koko ajan yleisöön, sillä klovnin halu on leikkiä yleisön kanssa. Se vaatii oman fokuksen siirtämistä aina kohti yleisöä. Jos joku nauraa, niin reagoi siihen. Jos... Continue Reading →

Create a website or blog at WordPress.com

Ylös ↑