Improtaivas 2019 – 1. päivä (Hannu Risku & Simo Routarinne)

Aloitan tämän tekstin ennen leirin alkua ja päätän sen kauan lopun jälkeen. Se on sekä ennustus että tulkinta menneestä kokemuksesta. Toinen kerta improtaivaassa on oleva erilainen kuin ensimmäinen. Mistäkö tiedän? Mikään kokemus ei toistu juuri sellaisena kuin se tapahtui aiemmin, koska aika ja ihmiset vaihtuvat, enkä minäkään pysy vuodesta toiseen täsmälleen samanlaisena. Ensimmäinen päivä on... Continue Reading →

Myrskyluodon Maija (Salon teatteri / Vuohensaaren kesäteatteri)

Aurinkoiseen Vuohensaaren kesäteatteriin on tänä kesänä saatu tänä kesänä yksi lempitarinoistani. Myrskyluodon Maija on kaunis ja karu tarina, jota en ole kertaakaan kuivin silmin lukenut tai katsonut, enkä tehnyt niin nytkään. Kesäteatterissa on usein tiettyä keveyttä ja niin on tässäkin versiossa, vaikka kaikki elämän raskaammatkin sävyt ja puhdistavat kyyneleet ovat paikoillaan. Huumoariakin löytyy, mutta se... Continue Reading →

Robin Hood 20.7.2019 (Turun kesäteatteri)

Legenda kertoo Robin Hoodista ja hänen iloisista veikoistaan, jotka ryöstivät rikkailta ja jakoivat saaliinsa köyhille. Mutta, kuten legendoilla on tapana, se kaikki tapahtui jo kauan ennen tämän tarinan alkua, joten nyt sekä Robin Hood että iloiset veikot elävät vain tarinoissa. Että mitä? Robin Hoodin tarina ilman Robin Hoodia, mitäs noituutta tämä on? Se ja moni muu... Continue Reading →

Voi veljet! (Tampereen Komediateatteri)

Mustanpuhuva farssi Voi veljet! tarjoilee juuri sitä, mitä odottaa sopiikin ja paljon sellaista, mikä ei sovi. Adoptio aikeinen pariskunta (Jukka Puotila ja Petra Karjalainen) päätyy henkilökohtaisesti merkittävän tapahtuman äärellä sellaiseen myllytykseen, että mikään minkä luuli vielä aamulla olevan varmaa ei enää päivän tullen vaikuta siltä. Tätä sekameteli soppaa hämmentävät vuorollaan myös Tomin (Jukka Puotila) veljet... Continue Reading →

506 ikkunaa 10.7.2019 (Viikinsaaren kesäteatteri)

Miljoonasateen hiteillä höystetty romanttinen hupailu 506 ikkunaa täyttää Viikinsaaren kesäteatterin menevällä musiikilla ja hyvällä mielellä. Kolme potentiaalista pariskuntaa, joissa oikein mikään ei pääse etenemään syystä tai toisesta. Ujoudestaan kärsivä än insinöörin (Janne Kallioniemi) edesottamuksia on todella ihastuttavan vaivaannuttavaa seurata. Askel johtaa parturin (Birgitta Putkonen) penkkiin päivittäin, ei vaan saa sanottua, että jotain muutakin saattaisi mielessä... Continue Reading →

Perjantai on pahin (Samppalinnan Kesäteatteri)

Samppalinnan Kesäteatterissa nähtävä Perjantai on pahin -musikaali on itselleni pieni pala nuoruusnostalgiaa, sillä Freaky Friday on leffana tullut nähtyä aika moneen kertaan. Selvennykseksi mainittakoon, että olen siis nähnyt vuoden 2003 version, missä on mm. Jamie Lee Curtis, Mark Harmon ja Lindsay Lohan, en vuoden 1976 versiota, missä on mm. Jodie Foster. Ajatus siitä, että pääsee... Continue Reading →

Eino Leinon eksät – enemmän ja vähemmän muusina (Jyväskylän Kesä)

Anonyymit Apollon muusat kokoontuvat Anni Swanin kutsumana ryhmäterapiaistuntoon, jonka aiheena on runoilija Eino Leino. Runoilija saapuu itsekin äänenä ja hahmona lavalle tarjoamaan oman osansa tarinaan. Esityksessä sukelletaan tutkimaan Eino Leinon runollista ja raadollisempaa vaikutusta elämänsä naisten elämään monesta kulmasta. Viini virtaa, soitto soi, avioliittoja solmitaan ja puretaan ja sitten taas välillä runoillaan. Runoilijan muusat, joista... Continue Reading →

Lion – The Weird and Magical Abracadabra Circus Show (Jyväskylän Kesä)

Marc Gassot johdattaa yleisönsä sirkuksen pimeälle ja makaaberille puolelle aurinkoisesti hymyillen. Sana "sorry" solahtaa huulilta luontevasti jokaisen lipsahduksen jälkeen, eikä hymy hyydy kuin hetkeksi. Kaikki mikä voi epäonnistua epäonnistuu ja kunnolla. Karl Sinkkosen rytmikkään livemusiikin musiikin tukemana miimistä ja todellista maailmaa yhdistelevä sirkus avautuu kokonaiseksi pandoran lippaaksi, josta ulos hiipii pelottavia ja ilahduttavia asioita. Taivasta... Continue Reading →

Raivo (Saga Elgland Company / Jyväskylän Kesä)

Musiikki rikkoo hiljaisuuden. Sirkus on saapunut Ilokiveen tai kenties paikalle on tulossa jotain ihan muuta. Lava on tyhjä ja sen ääriviivoina punaiset valot. Liike on pakonomaista ja jatkuvaa. Työ täyttää tilaa yksi askar kerrallaan. Tyhjyyteen tuodaan kirjoja ja huonekaluja, ihmisiäkin. Pysähdys. Musiikki alkaa riipiä korvia ja liike jatkuu. Kielletty kylmyys ja muisto lapsuudesta. Tässä on... Continue Reading →

Create a website or blog at WordPress.com

Ylös ↑