Improtaivas 2019 – 1. päivä (Hannu Risku & Simo Routarinne)

Aloitan tämän tekstin ennen leirin alkua ja päätän sen kauan lopun jälkeen. Se on sekä ennustus että tulkinta menneestä kokemuksesta. Toinen kerta improtaivaassa on oleva erilainen kuin ensimmäinen. Mistäkö tiedän? Mikään kokemus ei toistu juuri sellaisena kuin se tapahtui aiemmin, koska aika ja ihmiset vaihtuvat, enkä minäkään pysy vuodesta toiseen täsmälleen samanlaisena. Ensimmäinen päivä on... Continue Reading →

Myrskyluodon Maija (Salon teatteri / Vuohensaaren kesäteatteri)

Aurinkoiseen Vuohensaaren kesäteatteriin on tänä kesänä saatu tänä kesänä yksi lempitarinoistani. Myrskyluodon Maija on kaunis ja karu tarina, jota en ole kertaakaan kuivin silmin lukenut tai katsonut, enkä tehnyt niin nytkään. Kesäteatterissa on usein tiettyä keveyttä ja niin on tässäkin versiossa, vaikka kaikki elämän raskaammatkin sävyt ja puhdistavat kyyneleet ovat paikoillaan. Huumoariakin löytyy, mutta se... Continue Reading →

Robin Hood 20.7.2019 (Turun kesäteatteri)

Legenda kertoo Robin Hoodista ja hänen iloisista veikoistaan, jotka ryöstivät rikkailta ja jakoivat saaliinsa köyhille. Mutta, kuten legendoilla on tapana, se kaikki tapahtui jo kauan ennen tämän tarinan alkua, joten nyt sekä Robin Hood että iloiset veikot elävät vain tarinoissa. Että mitä? Robin Hoodin tarina ilman Robin Hoodia, mitäs noituutta tämä on? Se ja moni muu... Continue Reading →

Voi veljet! (Tampereen Komediateatteri)

Mustanpuhuva farssi Voi veljet! tarjoilee juuri sitä, mitä odottaa sopiikin ja paljon sellaista, mikä ei sovi. Adoptio aikeinen pariskunta (Jukka Puotila ja Petra Karjalainen) päätyy henkilökohtaisesti merkittävän tapahtuman äärellä sellaiseen myllytykseen, että mikään minkä luuli vielä aamulla olevan varmaa ei enää päivän tullen vaikuta siltä. Tätä sekameteli soppaa hämmentävät vuorollaan myös Tomin (Jukka Puotila) veljet... Continue Reading →

506 ikkunaa 10.7.2019 (Viikinsaaren kesäteatteri)

Miljoonasateen hiteillä höystetty romanttinen hupailu 506 ikkunaa täyttää Viikinsaaren kesäteatterin menevällä musiikilla ja hyvällä mielellä. Kolme potentiaalista pariskuntaa, joissa oikein mikään ei pääse etenemään syystä tai toisesta. Ujoudestaan kärsivä än insinöörin (Janne Kallioniemi) edesottamuksia on todella ihastuttavan vaivaannuttavaa seurata. Askel johtaa parturin (Birgitta Putkonen) penkkiin päivittäin, ei vaan saa sanottua, että jotain muutakin saattaisi mielessä... Continue Reading →

Perjantai on pahin (Samppalinnan Kesäteatteri)

Samppalinnan Kesäteatterissa nähtävä Perjantai on pahin -musikaali on itselleni pieni pala nuoruusnostalgiaa, sillä Freaky Friday on leffana tullut nähtyä aika moneen kertaan. Ajatus siitä, että pääsee hetkeksi hyvin konkreettisesti kulkemaan toisen ihmisen kengissä on minusta aina ollut kiehtova. Kun tuntuu, että toisen elämä on niin paljon helpompaa kuin oma tekee hyvää muistaa, miten paljon kiillotetuimmankin... Continue Reading →

Create a website or blog at WordPress.com

Ylös ↑