Kaunis Veera (Riihivuoren Kesäteatteri / Uusi Iloinen Teatteri)

UIT:n romanttinen musiikkikomedia Kaunis Veera on rantautunut muutamaksi viikoksi Riihivuoren Kesäteatteriin, joten olihan se nähtävä. Tuttu tarina on saanut komediallisen ja tuoreen musiikin säestämän uuden kuoren, joka viihdyttää ja saa tuntemaan yllättäviäkin tunteita. Veeran (Sofia Arasola) kasvattaneet Daaria (Sinikka Sokka) ja Salomo (Jussi Lampi) ovat hahmoja, joiden kanssa on kevyttä nauraa, sillä hahmoina he ovat... Continue Reading →

Tarina: Tulevalle

Arkistojen siistiminen jatkuu, joten vapautetaan toinen tarina suoraan menneisyydestä verkon välitettäväksi. Tämä teksti oli kirjoitettu sellaiseen Happiness On Planet Earth eli HOPE-vihkoon. Jos siis satutte muistamaan milloin Tiimarissa on myyty niitä Stella McCartneyn What ever it takes -malliston vihkoja, niin tämä jostain niiltä ajoilta peräisin. Taustaksi voisi mainita, että tämä on oikeastaan variaatio aiemmin jo julkaisemastani... Continue Reading →

Impron peruskäsitteitä osa 3 – Tyrmääminen

Nyt mennään hetkeksi improkolikon kääntöpuolelle ja puhutaan tyrmäämisestä. Jos hyväksyminen on moniulotteinen asia impron ja vuorovaikutuksen kontekstissa, niin sitä on myös tyrmääminen. Yksinkertaistaen hyväksyntä on mikä tahansa teko, joka lisää tarjouksen merkitystä ja tyrmääminen vähentää tai mitätöi kokonaan tehdyn tarjouksen merkityksen. Käytännössä ero voi kuitenkin olla joskus vaikea huomata ja vaikka tarkoitti hyväksyä, tuleekin vahingossa... Continue Reading →

Viola Spolin – Theater Games for the Lone Actor

Theater Games for the Lone Actor on Viola Spolinin viimeiseksi jäänyt kirja ja se on julkaistu postuumisti Paul ja Carol Sillsin editoimana vuonna 2001. Se mikä itseäni tässä kirjassa aikoinaan kiehtoi ja miksi se on yksi ensimmäisiä kirjoja, jonka improinnostukseni alkupuolella hankin, on että harjoitteet ovat yksilöharjoitteita. Alkuun oli tosi vaikea löytää improryhmää, jossa pääsisi... Continue Reading →

Runot ja oikean vastauksen pakko

Olen joskus hurjassa menneisyydessäni opiskellut vähän kaikenlaista, kuten esimerkiksi (englanninkielistä) runoutta. Muistan hitusen inhonneeni erästä runouskurssia ihan vain sen vuoksi, että siellä yritettiin joka kerta löytää "oikea" tulkinta runoille sekä niiden yksittäisille lauseille ja sanoille. Toki muitakin vaihtoehtoja käydyissä keskusteluissa sallittiin, mutta keskusteluissa pohdittiin sitä ”mitä kirjoittaja on oikeasti tarkoittanut”. Ihan niin kuin se olisi... Continue Reading →

Rikos ruutupaperilla (Tampereen teatteri)

Joskus sattuma saa johtaa ja itseni sattuma johdatti Rikos ruutupaperilla näytelmän viimeiseen näytökseen. Rikos ruutupaperilla marssittaa lavalle ryhmän eri tavoin omassa elämässään epäonnistuneeksi itsensä kokevia ihmisiä. Sellaisia, joilta tuntuu puuttuvan jotain suurta, jotain minkä vuoksi elämä nyt tuntuu epätyydyttävältä. Ohjaaja (Esko Kovero), joka ei ole tehnyt ainuttakaan elokuvaa, mutta jokin sisällä vaatii tekemään taidetta. Näyttelijä... Continue Reading →

Create a website or blog at WordPress.com

Ylös ↑