Improa ohjaamassa – Pyöröovia, toistoa ja leikkauksia

Edelleen pitää paikkansa, että olen kirjoitellut todella laiskasti impro-ohjauskokemuksistani tänä syksynä. Tästä tulee nyt sitten hybridi useammasta kerrasta, koska ajatuksellisesti siellä on yhteistä pintaa ja samoja tekniikoita. Yhden oman ohjauskerran teemana piti olla statustyöskentely, mutta osallistujamäärän ollessa hyvin maltillinen sillä kerralla, päätin vaihtaa ideaa. Kyllä niistä suunnittelemistani statusharjoitteista moni olisi onnistunut silläkin porukalla, mutta ehkä... Continue Reading →

Saiturin joulu (Tampereen teatteri)

Saiturin joulu on niitä teoksia, joiden näkemisessä on mukana sellainen pieni nostalginen värinä. Vaikka itse tarina on tuttuakin tutumpi, oli tämä ensimmäinen kerta, kun näin sen teatterin lavalla. Saiturin joulu on tarina henkilökohtaisesta muutoksesta ja omien valintojen vaikutuksesta muihin ihmisiin ja omaa itseen. Kitupiikki, joka pihistää kaikesta itse, pakottaa myös kaikki vaikutuspiirissään tekemään niin ja... Continue Reading →

Päivänsäteet (Jyväskylän Kaupunginteatteri)

Tuima annos seniorienergiaa on tarjolla tässä synkeän humoristisessa, paikallistason maailmanlopun diskossa. Päiväsäteet-näytelmän pirtsakan nimen takaa paljastuu joukko erilaisia ihmisiä, jotka ovat omista syistään päätyneet samaan paikkaan. Yhteisöllisyys ei ole ihan huipussaan Päivänsäteen-vanhainkodissa, jossa huonenaapurin kuolema on aivan arkipäiväinen tapahtuma, josta keskustellaan lähinnä siitä näkökulmasta, kuka saa muuttaa hänen huoneeseensa. Tämän hoitolaitoksen asukkaiden arki on hyvin... Continue Reading →

Musta Saara (Kansallisteatteri)

Musta Saara on huikea matka sekä todella toimivaan musiikkiteatteriin että teatterityyliin, joka kommentoi ajan ilmiöitä. Täytyy sanoa, että jos se ei ole vielä käynyt ilmi, niin jokin Brechtiläiseen teatteriin liittyvässä neljännen seinän illuusion rikkomisessa mm. puhumalla suoraan yleisölle viehättää minua ihan valtavasti. Esityksessä leikitellään teatteri-illuusion rikkomisella ja sillä miten näytelmästä voi näyttelijänä astua ulos kommentoimaan... Continue Reading →

Vähän pohdintaa kriittisyydestä ja kielloista

Tämä teksti käsittelee kritiikkiä ja sen määrittelyä. Taannoin improkurssilla käydyssä alkukeskustelussa nostettiin mukaan keskusteluun myös kritiikki ja oman tai toisten suoritusten ruotiminen purkukeskusteluissa. Joo, olen sitä mieltä että itselleen ja toisille kannattaa ehdottomasti olla armollinen ja turhaa kriittisyyttä on hyvä vähentää. Siitä kuitenkin olen eri mieltä, että tie tuohon armollisuuteen löytyisi kieltämällä opiskelijoilta itsensä ruoskinta... Continue Reading →

Näytelmä joka menee pieleen (Turun Kaupunginteatteri)

Näytelmä joka menee pieleen on näytelmä näytelmän sisällä ja kukaan ei roolistaan luovu, ennen kuin viimeinenkin katsoja poistuu. Turun Kaupunginteatterin versiossa päästään kyllä vikkelästi tämän absurdin hulluttelun vauhtiin ja kohta ollaankin niin syvällä hyvin näytellyn huonon näyttelemisen ytimessä. Näytelmän sisällä yleisöä viehättää harrastajaproduktio, jonka harrastajamaisuus on kohotettu kolmanteen potenssiin ja yli. Taitohan tässä on siinä,... Continue Reading →

Create a website or blog at WordPress.com

Ylös ↑