Improa ohjaamassa – Syksyn aloittelu

Olen kirjoittanut tosi laiskasti nyt syksyllä pitämistäni impro-ohjauksista, koska olen ylipäätään kirjoittanut aika vähän. Aihetta olisi, mutta keskittyminen ja energia eivät aina riitä viimeistelemään tekstejä. Keskeneräisiä luonnoksia on vaikka kuinka monta tuolla arkistoissa. Lähetään nyt liikkeelle siitä ekasta ohjauksesta, mutta sitä ennen vähän yleistä pohdintaa ohjaamisesta. Yritän muiden ohjauksessa hillitä sisäistä pedagogiani ja impronörttiyttäni sen... Continue Reading →

Ihana neiti N. eli Vartiovuoren arvoitus (Turun Kaupunginteatteri)

Ihana neiti N. on usealla todellisuuden tasolla liikkuva ja runon kielestä realismiin liukuva rakkaustarinan ja murhamysteerin sekoitus. Aikuisten satu, jossa toden ja tarun raja hämärtyy. Kokoelma muistoja, jotka ehkä tapahtuivat niin kuin ne kerrotaan tai sitten aivan toisella tapaa. Kuka edes totuuden tarinoiden takaa tietäisi? Juha Siltasen teksti on kielellisesti tavattoman viehättävää ja rikasta, mikä... Continue Reading →

Juha (Tanssiteatteri Minimi)

Kas tämähän on se perinteinen tarina, missä avioliittoonsa ja elämäänsä tyytymämätön Marja (Riikka Puumalainen) päättää lähteä etsimään onneaan taloon saapuvan hurmaavan shemeikan (Sampo Kerola) luota. Ensin niin lupaavalta vaikuttava mies puvussaan paljastuu kohta sikanaamari päässään hilluvaksi reisitaskuhousuhulttioksi, joka silti oudolla tapaa vetää edelleen Marjaa ja vähän kaikkia naisia puoleensa. Siinähän käy sitten miten käy eli... Continue Reading →

Improvisaatio IV -kurssi – Valmistujaisshow! (ImproKampus)

Tämä kurssi on saateltu spektaakkelimaisen upean valmistujaisshow'n myötä historian kirjojen sivuille. Vielä viimeinen vikaisu itse esitykseen ja sitten mennään taas elämässä ja improssa eteenpäin. Paljon on uusia ja tuttuja juttuja saatu taas kokeilla ja paljon vielä on vielä kokeilematta. Se minkä tunnistin tällä kurssilla todella selkeästi oli se, että kokonaisten hahmojen luominen on minulle vielä... Continue Reading →

Juoksuhaudantie (Red Nose Company)

Tavalliset klovnit ovat pelottavia. Improvisoivat klovnit, joiden ilmeikkäillä kasvoilla syttyy yleisön osallistamiskatse ovat vielä pelottavampia.  Onneksi tässä esityksessä ei kuitenkaan oikeasti osallistettu, sillä itse nimittäin olisin siinä hetkessä mitään häpeämättä mennyt lavalle. Kutsu improvisoimaan on välillä vaikea vastustaa, kun on siihen oppinut ja tottunut, että lavalle mennään ilman mitään käsitystä siitä, mitä tulee tapahtumaan. Tämä... Continue Reading →

Pitkiä improtekniikoita

Tänne tulee nyt kokoelma sekalaisia pitkän improvisaation (esitys)tekniikoita. Yleisesti ottaen pitkässä improssa on enemmän aikaa ja tilaa kertoa tarinaa, rakentaa hahmoja sekä yhteyksiä hahmojen välille kuin lyhyessä. Monet (eivät kaikki) pitkät improtekniikat eroavat lyhyistä myös siinä, että niihin yleensä ajatuksellisesti sisältyy rauhallisen perustan (laituri/alusta/platform) rakentamisen vaihe, jossa hahmoilla on kaikki hyvin. Siinä, missä lyhyessä improssa... Continue Reading →

Create a website or blog at WordPress.com

Ylös ↑