Tainaron (Kansallisteatteri)

Tainaron on hyönteisten ja erilaisten kasvirihmastojen synkkä valtakunta, jossa valot loistavat hetken kirkkaina sammuakseen taas ja kadotakseen jonnekin rihmastojen alle. Tainaron on kaikessa outoudessaan varsin selkeä, joskin traagisen kylmä maailma, jos siis asiaa tarkastelee inhimillisestä näkökulmasta. Ainoastaan muutos on varmaa. Luonnon kiertokulku on ketään säästämätön ja julmakin. Asiat, jotka tapahtuvat, tapahtuvat siksi, että niiden kuuluukin... Continue Reading →

Improajan monet keinot: kun absurdiuskohtaus iskee

Olen aika usein improkohtauksissa se, joka ei hirveästi määrittele tai tuota paljon eteenpäin vievää materiaalia. Voin sinänsä puhua paljon, mutta usein se on semmosta puhetta mikä ei suoraan esimerkiksi johda toimintaa tai sen kummemmin välttämättä edes syvemälle hahmoihin tai ympäristöön. Sisällöllisesti kuulumisten vaihtoa ja smalltalkia. Sitäkin kautta tulee hyviä juttuja ja joskus sieltä löytyy vain... Continue Reading →

Merten gorilla – Ensi-iltapäivä (Jyväskylän Kaupunginteatteri)

Merten gorilla on hyvin perinteinen seikkailutarina, joka sijoittuu tyylillisesti samoille aikakausille kuin monet klassikkojännäreistä. Vanhan maailman henkeä ja visuaalista ilmettä henkivä kokonaisuus tarjoaa paljon iloa kaikille aisteille. Portugali toimii tarinan kotisatamana ja kiinnekohtana, mutta seikkailu vie moniin paikkoihin, joista merkittävimmän osan ajasta vietetään Intiassa. Tämä on koko perheen pieni matka maailman ympäri ja takaisin, jonka... Continue Reading →

Kovaa kyytiä 22.9.2018 (Jyväskylän Kaupunginteatteri)

Lyyli Kiisseli (Anneli Karppinen) on miehensä omaishoitaja ja todella yksinäinen ihminen. Siitä yksinäisyydestä syntyy tämän kuvitetun kuunnelman ääniraita, jossa hieman ehkä normaalia tajunnanvirtaa selkeämmässä muodossa tuodaan esiin hänen ajatuksensa. Rakkautta ja hyvää elämää on ollut ja nyt olosuhteet vain ovat johtaneet siihen, että päähenkilömme käy taistelua omaa sekoamistaan vastaan. Vastuu ja univelat painavat. Yksinäisyys ahdistaa... Continue Reading →

Herra Puntila ja hänen renkinsä Matti (Helsingin Kaupunginteatteri)

Oi oi tämähän ihan mahtava värin ja hölmöyden ilotulitus. Aivan puhdasta lapsenomaista iloa toivat koreografian pienet toistuvat elementit. Kaksi lavan ympäri todella vakavissaan ja harkituin liikkein tanssivaa tyyppiä vaan aiheutti ihmeellistä lapsenomaista kikatusta. Tämä on silkkaa luovaa hulluuttaa tai neroutta tai molempia. Koreografia ja lavalla olevan muusikon yhteistyössä syntyi todella jännä maailma, jossa nämä kuvitteelliset... Continue Reading →

Improvisaatio IV -kurssi – Tilkkutäkin kasaamista (ImproKampus)

Kolmannella kurssikerralla tehtiin ryhmissä tilkkutäkki-tekniikalla pari pidempää tarinaa. Tilkkutäkki on tarinatekniikkana jo entuudestaan tuttu, koska teimme sitä draamakasvatuksen aineopintojen improvisaation jatkokurssilla. En tosin itse ollut tekijänä siinä tekniikassa, joten nyt oli eka kerta itse improajana olla mukana toteuttamassa kokonainen tarina tällä tekniikalla. Tilkkutäkki on siis yksinkertaisuudessaan aluksi erillisistä parikohtauksista muodostuva tarinatekniikka, jossa aluksi parien tarinat... Continue Reading →

Create a website or blog at WordPress.com

Ylös ↑