Improvisaation jatkokurssi kesä 2018 – osa 1 (Helsingin seudun kesäyliopisto)

Historia ajoittain toistaa itseään ja löysin itseni tänäkin vuonna Helsingin seudun kesäyliopiston improvisaation jatkokurssilta. Kurssin ohjaajana hääräili viimevuotiseen tapaan Simo Routarinne, jonka kursseilla on siis useammallakin tullut käytyä. Sitähän vois ajatella, että saman ohjaajan vetämät improkurssit olisivat kovin samankaltaisia, mutta tämä oli täysin erilainen kurssi kuin viime vuonna, vaikka joitain samoja tekniikoita tehtiinkin. Se on... Continue Reading →

Yksi lensi yli käenpesän 8.8.2018 (Ryhmäteatteri)

Yksi lensi yli käenpesän ei ole humoristisuudestaan ja ajoin karnevalistisen iloittelevaksi yltyvästä ilmapiiristään huolimatta kevyttä teatteria. Vallan rakenteisiin mielisairaalaympäristössä pureutuva näytelmä on sävyltään lopulta todella synkkä, mitä myös ankean laitosmainen lavastus tukee. Kuten nimikin kertoo niin lopulta vain yksi voi lentää yli käenpesän omin voimin ja muiden siivet eivät mielisairaalaan suljettujen ovien tuolle puolen kanna.... Continue Reading →

Saman asian oppiminen yhä uudelleen

Oppiminen ei ole suoraviivainen prosessi ja sen olen impron ja vuorovaikutuksen kohdalla saanut huomata jatkuvasti hyvinkin konkreettisesti. Saman asian saa oppia ja kerrata todella moneen kertaan, eikä se siltikään välttämättä uppoa kovin nopeasti syvemmälle tasolle asti. Eikä varsinkaan sellaisessa muodossa, että se olisi hyödynnettävissä myös uusissa konteksteissa. Samalla on tullut myös tajuttua se, miten helppoa... Continue Reading →

Teatteri-improvisaation kesäkurssi 2018 – osa 3: demoesitys (Stella Polaris)

Tämä kurssi on siinä mielessä vähän poikkeuksellinen moniin muihin kursseihin verrattuna, että kurssin sisälle on varattu aikaa myös pieneen ystäville ja tutuille pidettävään demoesitykseen. Yleisönä on myös toinen puoli kurssiryhmästä, koska ryhmä jaettiin esitystä varten kahteen esiintyvään ryhmään. Mikä on järkevää ihan jo sen vuoksi, että meitä oli ryhmässä 18 esiintymässä, mikä on tosi paljon.... Continue Reading →

Teatteri-improvisaation kesäkurssi 2018 – osa 2: ääni-improa (Stella Polaris)

Ääni-improvisaatio oli tällä kurssilla se monia ehkä eniten jännittänyt osa-alue. Siirtymää kahdesta "tavallisen" impron päivästä keskiviikon ääni- ja lauluimprovisaatioon pedattiin tosi kauniisti kurssin ohjaajien (Elina Stirkkinen ja Jouni Kannisto) toimesta jo edeltävänä päivänä. Samoin koko päivän ajan Jouni ohjauksessaan toi esille sen, että ei ole oikeata ja väärää, vaan on vaan ääntä ja valintoja. Olennaisempaa... Continue Reading →

Improtaivaan pilvien synkät reunat (irrallinen jälkipohdinta)

Jäi mietityttämään se, miten vaikeaa joskus on käyttää omaa elämää materiaalina improssa, koska siellä on asioita mitä on jäänyt käsittelemättä tai joita ei ehkä edes halua ajatella. Sivusin sitä jo ekassa tekstissä siinä pyhä pietari -harjoitteessa, mutta en ollut ihan täysin rehellinen sen suhteen, miksi se tuntui niin pahalta. Siinä tökättiin kahdesti kahta aika syvää... Continue Reading →

Create a website or blog at WordPress.com

Ylös ↑