Tarina: Kupla

Kesä. Taivaallisia sanoja lausuttuna äänellä, joka hyväilee korvia kuin kallein hunaja. Vesi, johon unohtua voisin kellumaan ja kadota. Kadota unelmiin, joita en tänään saa vielä elää. Totuus on se, että rauha jota tunnen ei himmennä kaipuuta. Ei sammuta poltetta, joka auringon säteinä väreilee iholla. Tämä hetki, jolloin tunnen etten ole yksin, vaan olet siinä kanssani... Continue Reading →

Improtaivas 2018 (osa 2) – Larppaavat improKerput (Riikka Hänninen & Simo Routarinne)

Hienoisen yllätyksen improtaivaassa tarjosi larppaamisen (Live Action Role Playing) ilmestyminen leirin ohjelmistoon. Leirin ohjaajista Riikka Hänninen oli enemmänkin perehtynyt tähän skeneen, joten oli kiintoisaa, että hän toi sen mukanaan improleirille. Edellisenä iltapäivänä suunniteltiin maailmaa ja hahmoja ja sitten seuraavana päivänä lähdettiin kokeilemaan larppaamista tuossa maailmassa. Maailmaamme rakentui kaksi eri porukkaa, jotka maailmanlopullisista syistä olivat päätyneet... Continue Reading →

Improtaivas 2018 (osa 1) (Riikka Hänninen & Simo Routarinne)

"Voisko vaan jäädä tänne improamaan ja kellumaan järveen x-asennossa?" oli eka ajatus, kun perjantaina alkoi valjeta, että taivasvisiittini on ohi. Kruusilassa Ystävyyden majatalossa jo useita vuosia pidetyt Improtaivas improleirit saivat jatkoa myös tänä vuonna. Opettajina toimivat tänä vuonna ihanaiset improenkelit Simo Routarinne ja Riikka Hänninen, joiden hellässä huomassa päästiin viiden päivän leirin aikana tutkimaan monipuolisesti... Continue Reading →

Maailman hauskimmat 96 minuuttia 18.7.2018 (Lentävän Poron teatteri)

Konkurssin uhka on ihan aidosti ilmassa, vaan ei auta kesäteatteria on tehtävä. Mikäpä sen parempaa kuin esittää Tukkijoella, tuo perinteisen suomalaisen kulttuurin kelluvan kepeä ylistys. Sitähän kansa tahtoo, eikös juu..? Näin startataan Lentävän Poron teatterin lopunaikojen tarina Maailman hauskimmat 96 minuuttia, jonka sattumanvaraisuudessaan selkeä maailma vie mukaansa välillä absurdeihin hupailun ja toisaalta myös aidon syvällisiin pohdintoihin.... Continue Reading →

Ketterän työelämän taidot -työpaja 18.06.2018 : Joo, ja… (IMPROVment)

Hieman jäänyt muiden kiireiden vuoksi venymään tekstejä ja tämä on niistä yksi, joten korjataan tilanne nyt. Tämä on kolmas ja samalla viimeinen vierailuni IMPROVmentin järjestämissä työelämän taitoihin (ketterän arjen taidot) keskittyvissä työpajoissa. Tämän kertaisessa työpajasarjan kuudennessa osassa lähdettiin liikkeelle hieman jännemmästä lähtökohdasta, kun aiemman prosessin myötä työpajan nimi oli oikeastaan muuttunut jo ennen kuin se pidettiin.... Continue Reading →

Sisäinen tunnekriitikko – Annanko itselleni luvan tuntea?

Minulle on ominaista käsitellä surua ja muitakin vaikeiksi määriteltyjä tunteita kirjoittamisen kautta. Se johtuu monelta osin siitä, että minulla on aika vahvana se "ei saa olla toisille vaivaksi" ajattelutapa, jonka myötä vain positiivisten tunteiden näyttäminen on ok. Joo suutun kyllä välillä ja kipinöitä sinkoilee, mutta koen siitä syyllisyyttä. Koen että minun ei ole ok olla... Continue Reading →

Rent-Musikaali 29.4.2018 (Suomalainen musiikkikampus)

Tämä teksti jäi valitettavasti keväällä muun draaman ja kiireiden vuoksi viimeistelemättä, mutta hyvitetään nyt menneet synnit. Jyväskylässä toimivan Suomalaisen musiikkikampuksen kevään opiskelijamusikaali Rent kutsui kurkistukselle suomennetun suurkaupungin sykkeeseen. Rock soi ja aiheissa uidaan todella syvissä vesissä huumeiden ja parantumattomien sairauksien ajassa kaupungissa, joka ei nuku. AIDS on vahvasti esillä tässä rockmusikaalissa, jossa ei suurkaupungin elämän... Continue Reading →

Sopiva ylikuormitus

Improssa usein ne parhaat hetket ovat sellaisia, joissa on niin paljon asioita mihin keskittyä, että unohtaa tavallaan itsensä. Keskittyy niin täysillä niihin asioihin mitä on, että huomaamattaan tulee vaan menneeksi virran mukana. Se on tosi hyvä fiilis. Silloin ei vaikkapa lavalla mieti yhtään mitä itse sanoisi tai tekisi, vaan sitä vain tekee ja sanoo asioita.... Continue Reading →

Aatamin puvussa ja vähän Eevankin 14.06.2018 (Viikinsaaren kesäteatteri)

Tampereen luonnonkauniissa Viikinsaaressa oli ilo vierailla kesäteatterin parissa. Viikinsaaren kesäteatterin tämän kesäinen musiikkikomedia Aatamin puvussa ja vähän Eevankin on tyylipuhdasta kesäteatteria, mikä on siis varsin nautittavaa seurattavaa. Ollaan häpeilemättömän perinteisen suomalaisen hölmöilyn äärellä ja annetaan vanhalle tarinalle uusi, omanlaisensa olomuoto lavalla. Tarinahan on varsin perinteisellä tavalla pöhkö väärinkäsityksiin ja vääriin vaatteisiin pohjautuva hupailu. Vaatteet ovat... Continue Reading →

Create a website or blog at WordPress.com

Ylös ↑