Ketterän työelämän taidot -työpaja 28.05.2018 : Tue toisia (IMPROVment)

Vierailin tällä viikolla IMPROVmentin järjestämässä työelämän taitoihin (ketterän arjen taidot) keskittyvässä työpajassa. Tämän kertaisessa työpajasarjan viidennessä työpajassa keskityttiin tutkimaan Simo Routarinteen ja Jani Turun ohjauksessa osa-aluetta, jonka työnimi on "tue toisia". Kuten aiemmassa "ole oma itsesi" -työpajassa tarkoituksena oli tutkia tätä osa-aluetta paikalla olleen ryhmän ja ohjaajien yhteiskehittely (co-creation) prosessina harjoitteiden ja purkukeskustelujen kautta. Osallistujana oli... Continue Reading →

Miehen kosketus 26.05.2018 (Kajaanin kaupunginteatteri & Vaara-kollektiivi)

Kajaanin Kaupunginteatterin ja Vaara-kollektiivin yhteistyönä toteutettu Jyväskylän Kaupunginteatteriin vierailulle saapunut, Miehen kosketus on vaikuttavaa dokumenttiteatteria, jossa suomalaisten miesten kosketushistoriat tehdään teatterin keinoin näkyviksi. Aloituksen mummoiksi pukeutuneet miehet saavat hetken miettimään, että mihin sitä oikeastaan tulikaan astuneeksi, mutta kun tarina alkaa tietää heti olevansa oikeassa paikassa ja tärkeän asian äärellä. Kyllä jokainen tarvitsee elämäänsä karjalaismummon opettamaan... Continue Reading →

Oletus yhteisestä kokemuksesta ja tulkinnasta

Voin ymmärtää suuren määrän asioita omien kokemusten kautta, mutta silti on hirveästi asioita, mitkä todennäköisesti pysyvätkin minulle täysin vieraina. Ei kenelläkään ole omakohtaista pääsyä kaikkiin mahdollisiin kokemusmaailmoihin, vaan osa on jo lähtökohtaisesti ulottumattomissa, koska ei kuulu viiteryhmään. Se minkä ymmärrän hyvin on, että sosiaaliset konventiot eivät ole mitään automaatioita, vaikka kuinka eläisimme samassa ympäristössä. Olen... Continue Reading →

Miimisissä tiloissa – näet sä mitään?

Mimiikka ei kuulu, ainakaan vielä, vahvuuksiini ja se on oikeasti välillä tosi turhauttavaa. Ymmärrän ajatuksen, että minun itse nähtävä se miiminen tila missä olen ensin, jotta yleisö näkisi sen. Jos en näe, niin sitä tilaa ei ole olemassa ja kävelen ihan varmasti miimisen pöydän tai minkä tahansa esineen läpi. Tahto ei vaan aina riitä tekemään... Continue Reading →

Työpajateatteria ja kuorolauluja (Yläkaupungin Yö)

Kun tämä (luku)vuosi alkoi olin sitä mieltä, että nyt tänä vuonna keskityn kaikessa rauhassa omien taitojen kehittämiseen, enkä lähde aktiivisesti hakemaan esiintymispuolen juttuja. Treenataan ja mietitään sitten myöhemmin, jos parrasvalot sattuis houkuttamaan. No miten on käynyt? Olen suostunut melko pitkälti kaikkiin mahdollisiin esiintymisiin, joihin joku on älynnyt kysyä. Yksin en toki lähde noin ammatillisen kontekstin... Continue Reading →

Mitä viestiä haluan toisessa vahvistaa?

Otsikossa on kysymys mitä huomaan usein pohtivani. Törmään siihen yhä uudestaan sekä omaa toimintaani että vuorovaikutustilanteita analysoidessani. Mikä on se viesti mitä ajattelee ilmaisevansa ja miten se vastaanotetaan? Ne ovat usein kaksi täysin eri asiaa. Tähän liittyen minulla oli semmonen jännä ulkopuolinen tarkkailijakokemus eräällä improkurssilla harjoitteen purkukeskustelussa. Harjoite oli siis sellainen, että yksi improaja istuu... Continue Reading →

Create a website or blog at WordPress.com

Ylös ↑