Tarinat: Improtankoja

Jatketaan some-inspiroitunutta tarinointia ja kokeillaan mitä tapahtuu, jos yhdistetään tanka-runous ja impron käsitteistö. Ensin siis runo ja sen alla suluissa aihesana. Nyt lisähaasteena se, että ydinviestiltään myös runon tulisi jollain tapaa kuvata lähtösanaa, vaikka ei itse sanaa välttämättä sisältäisikään. Tällaista pientä improilua tällä kertaa. Mahdollista kai joskus ympyrän rajat on ylittää, vaan ei pelon ohjaamana,... Continue Reading →

Improa ohjaamassa – suunnittelemattomia suuntia

Pidin tällä viikolla kevään oletettavasti viimeisen impro-ohjaukseni ja taas tuli huomattua, ettei suunnitelmilla ole omassa ohjaamisessa kuin koristearvoa. Totta kai on hyvä suunnitella ja orientoida sitä kautta itsensä aiheeseen. Sitten itse tilanteessa suuntaa on hyvä olla valmis muokkaamaan ryhmän fiiliksen mukaan. Mulla oli joku hyvä idis, kun otin kaksi peräkkäistä ohjauskertaa, mutta se ehkä vähän... Continue Reading →

Stella P. by Night -improjamit 20.4.2018

Perjantai-illan improvisoidun näytelmän jälkeen oli mahdollisuus osallistua Stella Polariksen järjestämiin improjameihin, joihin sillä kertaa saapui vieraaksi joukko Suomen Improvisaatioteatterit ry:n jäsenteatterien edustajia: Stella Polaris Helsingistä, Improvisaatioteatteri Snorkkeli Tampereelta ja Lentävän Poron teatteri Rovaniemeltä. Tämä oli hellyyttävän ihana kombinaatio, jonka kollektiivisesta luovuudesta syntyi tosi kivoja yhdistelmiä. On mukava nähdä miten vähän tai ei yhtään toistensa kanssa... Continue Reading →

Improvisaation ja…tkokurssi 22.4.2018 (Stella Polaris)

Toinen päivä Tobias Zilliacuksen ohjaamalla improvisaation jatkokurssilla laajensi edellisenä päivänä opittuja teemoja ja taitoja sekä tarjosi paljon uutta. Kurssilaisten vienoon pyyntöön nimien kertaamisesta Tobias vastasi välittömästi "nimi ja liike" -piiriharjoitteen versiolla, jollaista en ollut aiemmin kokeillut. Älyttömän tehokasta kiihtyvä rytmistä nimien jankkausta ja jumppaa oli tarjolla useampia kierroksia kuin pystyin rekisteröimään. Sillä toistomäärällä kyllä nimet... Continue Reading →

Stella is Bäk – ”Esikoisen syntymä” 21.4.2018

Joka ilta on esitys uus ja se todellakin pitää paikkansa. Stella Polaris tarjoili lauantaina esityksen, joka oli aivan eri tavalla täysin vastustamattoman riemastuttava, kuin se jonka näin perjantaina. Oli kiva päästä näkemään myös kahden muusikon ja kolmen näyttelijän kombo, koska se tuotti todella ihanan musiikillisen ilotulituksen sirkuksesta, ihmissuhteista, elämästä ja kuolemasta. Musiikki ja valot vaan... Continue Reading →

Improvisaation ja…tkokurssi 21.4.2018 (Stella Polaris)

Kaapelitehtaan Turbiinisalissa pidettiin parin päivän mittainen (21.-22.4.2018) Stella Polariksen järjestämä improvisaation jatkokurssi, jonka ohjaajana toimi Tobias Zilliacus. Pidin kovasti hänen maanläheisestä ja rauhallisesta tavastaan ohjata. Kaikesta välittyi hieno seesteinen fiilis, että ei ole kiire mihinkään, ollaan vaan ja tuumataan hetki ennen kuin täysin riehaannutaan. Semmonen kiva tasapaino rauhallisen keskittyneen ja nopeampi energisen tekemisen välillä oli... Continue Reading →

Stella is Bäk – ”Kyläjuhlat” 20.4.2018

Stella Polaris on palannut! Vaihtuvin kokoonpanoin syntyy Stella Polariksen taikaa vielä muutaman kerran tämän kevään aikana Kaapelitehtaalla. Jokainen näytelmä on uniikki tarina, joka syntyy yleisön aihe-ehdotuksen pohjalta siinä hetkessä, eikä enää tule toistumaan. Joka kerta eri esitys uudelle yleisölle. Se mitä haluan tässä yhteydessä avata on se impron taika, mitä tässä Kylä juhlat -nimisessä (se... Continue Reading →

Lokki 19.4.2018 (Vierailu Jyväskylän Kaupunginteatterissa)

Lokki on kahden näyttelijän intensiivinen 80 minuutin syväsukellus klassikkoon, joka houkuttelee mukaansa huumorilla, mutta vangitsee lisääntyvällä ymmärryksellä. Tarinan suunta on selkeä ja silti kun ratkaisun hetki koittaa henki salpautuu. Flyygelipilven käsittämätön, utuinen muisto haalistuu ja äänet katoavat. Ei pysty taputtamaan, sillä aika ja hiljaisuus kietoutuvat raskaan painostavina ympärille. Tämä on komedia, jonka ytimessä on jotain... Continue Reading →

Katsekontaktin voima

Miten pitkään arkielämässä voi katsoa toista silmiin? Siis ihan vain katsoa, sanomatta sanaakaan. Riippuu varmasti monesta tekijästä, kuten tuttuuden asteesta ja suhteen laadusta, mutta yleisesti ottaen tuijottamista pidetään epäkohteliaana. Voihan se samalla olla myös statushaaste toiselle, jos oikein kunnon tuijotuskilpailun tielle lähdetään. Toisaalta katsekontaktia pitäisi kuitenkin aina välillä ottaa puhekumppaniin, koska seinille tuijottelukaan ei välitä... Continue Reading →

Create a website or blog at WordPress.com

Ylös ↑