Maaninen mangusti – kun normaalisti hillitty ihminen pomppii ympäri tilaa

Tuossa on viikonlopulta ainakin kolme tekstiä tulossa, mutta niiden viimeistely on tällä hetkellä henkisen kapasiteettini ulottumattomissa. Niinpä kirjoitan sitten alkuviikon improryhmä fiiliksiä. Maanantain ryhmässä tiesin jo etukäteen, että minun olisi todennäköisesti pitänyt jäädä pois. Raskas improviikonloppu oli vetänyt aivot totaali stoppiin ja olin siitä kyllä todella tietoinen. Minulle tuotti kauheasti vaikeuksia keskittyä yhtään mihinkään ja... Continue Reading →

Kun joku harjoite vaan tökkii – Tapaus Buongiorno Johnny

En aiemmin viikolla oikein saanut kiinni siitä, miksi Buongiorno Johnny -harjoite oli minulle niin vaikea. Syitä on varmasti monia ja osaa niistä en todennäköisesti edes vielä tunnista. Sen hahmotan, että ydinsanoja taitaa tässä kohtaa olla kolme: kilpailu, tietoisuus ja itsevarmuus. Harjoitteessa on koko ajan läsnä pelistä putoamisen riski tai mahdollisuus. Se onko putoaminen riski vai... Continue Reading →

Improtyhjiö – kun impro jättää tyhjän olon

Kolmas impro III -kurssin tapaamiskerta on nyt takana. Pohjustan tätä raskasta tekstiä kertomalla, että tämä oli jotenkin outo päivä kaikkinensa. Tajusin tänään keskustellessani erään kanssa itkeväni. Ihan vaan kyyneleet valuu, kun toinen kertoo omista kokemuksistaan. Se tilanne oli jotenkin viimeinen konteksti missä olisin halunnut puolijulkisesti itkeä ja silti niin tapahtui. Voinhan mä selitellä sitä kuivilla... Continue Reading →

David Mamet – True and False : Heresy and common sense for the Actor

Luin tästä kirjasta ensimmäisenä suomennetun version Tosi ja epätosi - arkijärkeä ja harhaoppia näyttelijälle, koska se  versio sattui kirjastosta löytymään. Nyt omasta hyllystä löytyy englanninkielinen teos, jota tämä teksti siis tulee käsittelemään. Kyseessä on uusintapainos alkuperäisestä 1997 ilmestyneestä teoksesta. Kirja on raikkaasti merkattu painetuksi vuonna 2019 eli tulevaisuuden materiaalia on luvassa. Itse pidän tästä kirjasta,... Continue Reading →

Hyväksymisen ja kaverin auttamisen harjoitteita

Ohessa on täydentyvä lista hyväksymiseen ja kaverin auttamiseen liittyvistä harjoitteista. Kuten aina monilla harjoitteilla on useita eri käyttötarkoituksia ja niiden kautta voi opetella monia asioita. Näitäkin harjoitteita voi ihan vapaasti soveltaa ja varioida omaan käyttöön sopivaksi. Suurin osa harjoitteista on pari- tai ryhmäharjoitteita, mutta seassa on myös yksilöharjoitteita. Esimerkiksi omien kehollisten impulssien hyväksyminen ja tutkiminen... Continue Reading →

Impron peruskäsitteitä osa 1 – Määrittelyt

Lähden nyt hieman avaamaan sitä, miten itse tällä hetkellä joitain improvisaation peruskäsitteitä hahmotan. Tällä samalla logiikalla tulee siis ilmestymään useampi kirjoitus, joissa käsittelen aina yhtä impron peruskäsitettä tai ajatusta kerrallaan. Ensimmäisenä pohdin määrittelyjä, koska ne ovat itselleni vielä ajoittain ihan jäätävän vaikeita. Määrittelyllä tässä yhteydessä tarkoitan hyvin laajassa mielessä asioiden nimeämistä ja niille ominaisuuksien antamista. Pääosin... Continue Reading →

Hyvä tarkoitus ei näy ulospäin

Sitä joskus ajattelee sanoneensa toiselle jotain kivaa ja olettaa tämän ilahtuvan, mutta sitten toinen reagoikin odottamattomalla tavalla. Toinen saattaa jopa suuttua, vaikka ihan vilpittömästi tarkoituksena oli antaa positiivista palautetta. Väärinymmärryksiä tapahtuu jatkuvasti, koska emme me voi tietää mitä toinen oikeasti tarkoitti, jos hänen ilmaisunsa ei sitä suoraan paljasta. Eivät ihmiset ole telepaatteja. On valitettavan helppo... Continue Reading →

Improvisoin siis olen(ko) läsnä

Vuoden 2018 improkausi on käynnistynyt melkoisella ryminällä ja todella vaihtelevin fiiliksin. Oman fiiliksen ja jaksamisen suhteen on parin viikon aikana laidasta laitaan. Ensin oli oman improryhmän treenit, joissa ei niinkö vaan riittäny energia mihinkään. Sen jälkeen oli kauan odotetun impro III -kurssin startti ImproKampuksella. Sieltä kautta sitten lopulta päädyin vielä seuraavana iltana improvisoimaan yleisön eteen.... Continue Reading →

Carmen (Jyväskylän Ooppera)

Carmen saapuu karhean koruttomaan nykypäivään Jyväskylän Oopperan esityksessä, jossa mikään ei voi estää väistämätöntä tapahtumasta. Lavastus on kaikessa karuudessaan ja jyrkkyydessään vaikuttava tausta sille, mitä lavalla tapahtuu. Itse pidin kovasti tuosta kylmyyttä huokuvasta ympäristöstä, johon väriä tuodaan muutamin tarkkaan harkituin yksityiskohdin sekä hahmojen ja puvustuksen kautta. Ihania väriläiskiä synkkyyden keskelle löytyy myös kuoron osuuksista sekä... Continue Reading →

Create a website or blog at WordPress.com

Ylös ↑