Kun isoisä Suomeen hiihti -näytelmän avoimet harjoitukset (Jyväskylän Kaupunginteatteri)

Jyväskylän Kaupunginteatterin Teatteritiistaissa päästiin tällä viikolla seuraamaan, helmikuussa ensi-iltansa saavan, musiikkinäytelmän Kun isoisä Suomeen hiihti avoimia harjoituksia. Sukset tänään olisi kieltämättä tarvinnutkin, kun taivaalta vihmoi lunta koko päivän. Kinoksien läpi kannatti kuitenkin tarpoa teatterille, koska teatterin väen iloinen yhdessä tekeminen on aivan ihanaa seurattavaa. Avoimet harkat ovat aidosti sellaisia tilaisuuksia, jotka minua kiinnostavat, koska niissä... Continue Reading →

Yoshi Oida ja Lorna Marshall – An Actor’s tricks

Nämä menevät nyt väärin päin eli tämä taitaa olla Yoshi Oidan ja Lorna Marshallin yhteistyönä syntyneistä kirjoista viimeisin. Olen Näkymätön näyttelijä (Invisible Actor) -kirjan, johon tässä kirjassa useassa kohtaa viitataan lukenut, mutta arvatkaapa olenko saanut tekstiä valmiiksi. Juu eli en. An Actor Adrift on se toinen Oidan aiemmista teoksista, johon tässä kirjassa viitataan, mutta se... Continue Reading →

Juurihoito (Huoneteatteri)

Juurihoito kuulostaa kyllä aiheena sellaiselta, että eihän siitä voi saada kirjaa saati teatteriesitystä, joka ei olisi puuduttava (heh, aiheeseen sopiva läppä, lol). Jyväskylän Huoneteatterin työryhmä on tarttunut teokseen lempeän humoristisella otteella ja saa tämän yksikertaisen monimutkaisen ihmissuhde sopan pulputtamaan elämää. Minua viehättää se lakoninen ja eleetön huumori, jota Miika Nousiaisen teksteissä on sisäänrakennettuna sekä hahmot,... Continue Reading →

Rakkaalla harjoituksella on monta nimeä

Sen olen tässä viimeisen puolen vuoden aikana oppinut, että jos joku kysyy "Onko harjoitus X tuttu", niin vastaus on yleensä "Kyllä ja aiot nyt varmastikin esitellä eri säännöin toimivan harjoitteen, kuin se minkä itse olen oppinut". Se on improssa sekä ihanaa että hitusen ärsyttävää, ettei voi oikeasti tietää tarkoittavatko kaksi ihmistä samalla nimellä samoin säännöin... Continue Reading →

Dramaturgia (draamakasvatus)

Tämän lukukauden viimeinen draamakasvatuksen lähijakso eli dramaturgia on jo taakse jäänyttä elämää.  Dramaturgia on yksi niistä draamakasvatuksen opintojen osa-alueista, jotka kiinnostavat minua ihan erityisesti. Nyt oli hieman kuitenkin hankaluuksia orientoitua aiheeseen, koska kumpikaan pakollisen ennakkotehtävän (monologin kirjoittaminen) pohjatarina vaihtoehdoista ei erityisemmin innostanut. Luin tekstejä pienoisen epätoivon vallassa ja koetin saada aivoni viritettyä ihan kumpaan tahansa... Continue Reading →

Improssa on ikävää, kun asiat menevät ohi ja unohtuvat

On todella vaikea palauttaa improttuja asioita mieleen. Se on vaan niin intensiivistä keskittymistä vaativaa touhua, että ei riitä kapasiteettia tallettaa sitä muistiin. Kohtausten sisältöjä on ihan mahdoton muistaa. Reflektiot harjoitteiden jälkeen auttavat ja silti pidemmän treenipäivän jälkeen ei muista oikein mitään. Varsinkin ne jutut joissa on itse ollut esiintymässä ovat hirveän haastavia ainakin omalle muistilleni.... Continue Reading →

Create a website or blog at WordPress.com

Ylös ↑