Vuosi 2017 yhdessä paketissa

Vuosi 2017 on paria hetkeä vaille nähty.  Kuluneen vuoden aikana on tapahtunut paljon, vaikka välillä tuntuu ettei ole saanut oikein mitään aikaiseksi. Teatterin puolella tuli pienimuotoisesti kokeiltua omien siipien kantokykyä myös lavalla. Se oli hirveän kiva ja opettavainen kokemus, mitä hieman varjosti sitkeä flunssa ja oksennustauti. Plussan puolelle jäätiin, vaikka kulisseissa tulikin muutamassa näytöksessä istuttua... Continue Reading →

Tarina: Kellariin!

Olipa kerran hiiri nimeltään Hilperi, joka asui metsämökin vieressä suuressa tynnyrissä, äitinsä, isänsä ja viidenkymmenen sisaruksensa kanssa. Joka aamu Hilperi ja hänen neljä rohkeinta sisarustaan kurkistelivat pilkkopimeän tynnyrin lautojen raoista, oliko reitti ruokavarastoon turvallinen. Kunnes eräänä aamuna Hilperi huomasi järkytyksekseen ruokavaraston ovea vartioivan suuren hahmon. Isäntäväki oli kyllästynyt hiirten karkeloihin ruokavarastossaan ja oli tilannut dronttien... Continue Reading →

Kun kauniit sanat uppoavat pinnan alle

Positiivisten kommenttien vastaanottaminen on haastavaa. Pohjaongelma usein lienee se, että toisen sanoihin ei vaan pysty uskomaan, vaikka haluaisikin. Okei joskus tulee fiilis, että joku puhuu vaan lämpimikseen ja silloin kohteliaisuudet on helppo kuitata kiitoksella. Sitten joinain hetkinä uskoo toisen olevan vilpitön sanoissaan ja silloin yleensä itse alan kierrellä ja kaarella asiaa vaivautuneesti. Mieleen nousee voimakkaana... Continue Reading →

”Draama/impro ei saa olla terapiaa”

Ihan ensin sanon sen, että tämä teksti ei tule käsittelemään psykodraamaa tai taiteen valideja terapeuttisia käyttötapoja, koska niihin minulla ei ole mitään kompetenssia. Eli en ole kannustamassa puoskaroinnin suuntaan näissä asioissa. Terapia tässä tekstissä liittyy lähinnä siihen mitä ryhmässä koetaan sallituksi jakaa ja tuntea.  Puhuttaessa uudessa draama-/improryhmässä ryhmän tavoitteista ja toimintaperiaatteista olen huomannut ajatuksen "tämä... Continue Reading →

Kieltämällä kätketyt säröt – kovuudella peitettyä pelkoa

Olen pitkään tiedostanut, että olen hieman rikki, enkä pysty itse kaikkia palasia itsessäni saamaan takaisin paikoilleen. Toisaalta kukapa meistä elämästä ilman kolhuja selviäisikään, joten eiköhän ihan kaikista löydy säröjä. Se että olen tiedostanut tuon asian on kuitenkin ajanut minua kohti tekoja, joilla on pyrkinyt piilottamaan kolhuni muulta maailmalta ja itseltänikin. Kieltämään säröjen olemassaolon ja teeskentelemään,... Continue Reading →

Kevät ImproKampuksella #throwback

Kuten joskus aiemminkin olen maininnut, niin ajoittain tekstejä ja teksti-ideoita jää vähän vaiheeseen. Jotenkin ei vaan saa tekstiä kirjoitettua loppuun riittävän ripeästi. Sitten tekstin viimeistely jää roikkumaan, kun se ei oikein tunnu enää ajankohtaiselta tai tulee jotain muuta omasta mielestä mielenkiintoista kirjoitettavaa. Nyt huomaan, että viime kevään improiluista on jäänyt tarina todella vajaaksi, koska [sijoita tähän... Continue Reading →

Kun isoisä Suomeen hiihti -näytelmän avoimet harjoitukset (Jyväskylän Kaupunginteatteri)

Jyväskylän Kaupunginteatterin Teatteritiistaissa päästiin tällä viikolla seuraamaan, helmikuussa ensi-iltansa saavan, musiikkinäytelmän Kun isoisä Suomeen hiihti avoimia harjoituksia. Sukset tänään olisi kieltämättä tarvinnutkin, kun taivaalta vihmoi lunta koko päivän. Kinoksien läpi kannatti kuitenkin tarpoa teatterille, koska teatterin väen iloinen yhdessä tekeminen on aivan ihanaa seurattavaa. Avoimet harkat ovat aidosti sellaisia tilaisuuksia, jotka minua kiinnostavat, koska niissä... Continue Reading →

Yoshi Oida ja Lorna Marshall – An Actor’s tricks

Nämä menevät nyt väärin päin eli tämä taitaa olla Yoshi Oidan ja Lorna Marshallin yhteistyönä syntyneistä kirjoista viimeisin. Olen Näkymätön näyttelijä (Invisible Actor) -kirjan, johon tässä kirjassa useassa kohtaa viitataan lukenut, mutta arvatkaapa olenko saanut tekstiä valmiiksi. Juu eli en. An Actor Adrift on se toinen Oidan aiemmista teoksista, johon tässä kirjassa viitataan, mutta se... Continue Reading →

Juurihoito (Huoneteatteri)

Juurihoito kuulostaa kyllä aiheena sellaiselta, että eihän siitä voi saada kirjaa saati teatteriesitystä, joka ei olisi puuduttava (heh, aiheeseen sopiva läppä, lol). Jyväskylän Huoneteatterin työryhmä on tarttunut teokseen lempeän humoristisella otteella ja saa tämän yksikertaisen monimutkaisen ihmissuhde sopan pulputtamaan elämää. Minua viehättää se lakoninen ja eleetön huumori, jota Miika Nousiaisen teksteissä on sisäänrakennettuna sekä hahmot,... Continue Reading →

Create a website or blog at WordPress.com

Ylös ↑