Kolme sisarta (Jyväskylän Kaupunginteatteri)

Klassisen kauniiden siipien havinaa luvassa. Tämä on sellainen esitys, jota olen jo keväästä saakka odotellut. Keväällä pidetyissä avoimissa harjoituksissa olin nimittäin aivan myyty. Ei nyt kuitenkaan mennä siihen, vaan pohditaan mitä ihmeellisen sydäntäriipivän ihanaa olen jälleen päässyt todistamaan. Luvassa hieman asiaa Kolmen sisaresta, josta piti alunperin kirjoittaa ennakon perusteella, mutta arvatkaa vain olinko myös ensi-illassa.... Continue Reading →

Impro transformations (DVD) – Keith Johnstone teaching series

Näin Suomen kamaralla vielä pysyttäessä videomateriaali lienee lähin vastine liveopetuksen seuraamiselle, joten päädyin nyt sitten tarkastelemaan Keith Johnstonen ohjaamistyyliä tätä kautta. Kirjallisuus on hyvä juttu, mutta tekstin avulla ei pääse käsiksi esimerkiksi opetustilanteiden dialogiin, mikä on mielestäni erittäin kiinnostavaa. Videoissakin toki editointivaiheessa voi jäädä paljon kiinnostavaa materiaalia pois, mutta se tarjoaa kuitenkin mahdollisuuden tarkastella sitä... Continue Reading →

Barbara L. Fredrickson – Love 2.0

Tämä menee nyt sattumanvaraisen lukemiston puolelle, sillä kirja ei suoraan liity tämän blogin aihealueisiin. Syy miksi tästä kirjasta kuitenkin kirjoitan on se, että tämä loppujen lopuksi se liittyy vähän kaikkeen eli perun edellisen virkkeeni saman tien. Onhan kirjassa puhe kuitenkin rakkaudesta ja kyllähän se on tärkeää myös teatterin ja draaman kannalta. Kiinnostavimmat kohtaukset näytelmissä ovat... Continue Reading →

Paluu draaman pariin

Draamakasvatuksen aineopinnot on nyt startattu. Oli ihan älyttömän hauskaa ja meillä on aivan huippuryhmä kasassa. Se on aina todella hämmentävää, miten syvällisiin aiheisiin sitä näinkin lyhyessä ajassa voi päästä. Se miten paljon arkielämässä ylläpidettyjä suojauksia draaman parissa uskaltaa tiputtaa, on käsittämätöntä. Siis en ole sellainen ihminen, joka ihan hirveästi avautuu asioista. Yleensä tulee vain kuunneltua... Continue Reading →

Arkielämän improtaitoja oppimassa (IMPROVment)

Improhan on semmonen yleistyökalu, että siitä on hyötyä ja apua vähän kaikenlaiseen. Eikä kannata ajatella improa rajatusti pelkästään esittävänä improna, mitä näkee telkkarissa tai livenä, vaan yleisemmin hyväksyvän vuorovaikutuksen harjoitteluna. Itse näen improvisaation ja siihen liittyvät vuorovaikutustaidot sellaisina, joita pystyy soveltamaan todella moneen asiaan. Siksi minusta on tärkeää aina välillä korostaa, että ei se impro... Continue Reading →

Mistä tietää milloin toinen kaipaa apua?

Otsikko sisältää aidon kysymyksen. Yksi itselleni vaikeimmista alueista improssa on kohtauksiin liittyminen tai toisen tekemisen keskeyttäminen harjoitteessa. Sen tunnistaminen milloin kaveri oikeasti tarvitsee apua on välillä sietämättömän vaikeaa. Eikä siinä tunnu auttavan edes se, että tunnistaa omat merkkinsä siitä koska on hukkumassa suohon. Niin käy itselleni usein varsinkin paljon puhumista vaativissa tehtävissä. Silloin tekstiin alkaa ujuttautua mukaan... Continue Reading →

Create a website or blog at WordPress.com

Ylös ↑