Meisner-kurssi (2017) (tukkateatteri)

Silloin harvoin, kun Suomessa Meisner-kurssi järjestetään, niin voitte olla varmoja, että draamanörtti on kärppänä paikalla. Viime viikonloppuna tuli siis pyörähdettyä Tampereen puolella Tukkateatterin järjestämällä Meisner-kurssilla. Bongasin ilmoituksen Suomen Harrastajateatteriliiton koulutuskalenterista ja siitä lähtien sitten laskeskelinkin vain päiviä kurssin alkuun. Jännitti kuitenkin ihan järkyttävästi ja vielä Tampereelle päästyäni harkitsin vakavasti karkuun lähtemistä. Varsinkin, kun navigaattori ei meinannut... Continue Reading →

Näytelmä joka menee pieleen (Tampereen Teatteri)

Pieni teatterillinen syrjähyppy suoritettu Tampereen Teatteriin. Siellä kävin katsomassa Näytelmä joka menee pieleen -esityksen. Tämä oli sellainen näytelmä, jonka aivan ehdottomasti halusin nähdä. Englanninkielisestä esityksestä näkemäni katkelma oli niin hykerryttävän houkuttelevaa kaaosta, että en voinut vastustaa. Eikä Tampereen Teatterin esitys todellakaan huimia ennakko-odotuksiani pettänyt. Jo ennen kuin esirippu virallisesti nousee näyttelijät ovat rooleissaan ja esitys... Continue Reading →

Mitä opin tänään?

Sitä kun hetken tuntee itsensä rohkeaksi, niin silloin maailma yleensä lyö märällä rätillä naamaan ja todistaa toisin. Minulle tuli sellainen hetki viime viikolla improkurssilla parissa. Harjoituksessa sinänsä ei ollut mitään traumoja herättävää, mutta silti hajosin ihan täysin. Täydellinen romahdus tuli siinä kohtaa kun koko muu ryhmä kohdisti positiivista huomiota minuun itseeni. Ei hahmoon tai toimintaan, vaan minuun.... Continue Reading →

Ultra (Company Uusi Maailma)

Jätti sanattomaksi tämä veto. Vähän on opinnoissa modernia tanssia tullut kokeiltua, mutta suurempaa ymmärrystä ei tanssiin liittyen ole. Esirippua aukeaa -tilaisuudessa näkemäni näytteen perusteella päätin kuitenkin hommata lipun Ultraan. Ja siis olihan se, mutta mitä se oli..? Kokonaisuus ja sen yksittäiset osat olivat todella hämmentävällä tavalla äärettömän hienoja. Valaistus, musiikki ja liikkeet muovasivat katsojan eteen merkillisen... Continue Reading →

Takavuosina teatterissa: Saituri (Jyväskylän Kaupunginteatteri) #throwback

Palataanpa hieman ajassa taaksepäin. Vuonna 2013 Jyväskylän Kaupunginteatterissa pyöri Molièren klassikkokomedia Saituri. Saituri on yksi lempinäytelmiäni, joten muistan kyllä miten suuret odotukseni olivat tätä esitystä kohtaan. Enkä joutunut pettymään. Jouni Salo oli todella hilpeä Saiturina, jonka suurin huoli, että joku ryöstäisi hänen rakkaan rahansa. Lempihahmoni näytelmässä on Valère, jonka tarinan etenemistä seuraa aina suurella mielenkiinnolla, vaikka loppuratkaisun tietäisikin.... Continue Reading →

Vuoroin vaikuttamassa

"-- tärkein tehtäväsi on saada tuo vastanäyttelijä näyttämään mahdollisimman hyvältä. Jos siinä onnistut, niin se synnyttää hyvän ketjureaktion." http://teatterikarpanen.blogspot.fi/2017/02/haastattelussa-heikki-ranta.html Minusta on itseasiassa yllättävää, miten omaan itseeni liittyvät epävarmuudet tuntuvat väistyvän mielestä, kun pääsee näyttelemään (lue leikkimään) toisten ihmisten kanssa. Edelleen kuitenkin se aloittaminen on vaikeaa. On vaikeaa improkurssilla astua vapaaehtoisesti mukaan kohtaukseen toisen ihmisen kanssa.... Continue Reading →

Create a website or blog at WordPress.com

Ylös ↑