Papin perheen ennakko (Jyväskylän Kaupunginteatteri)

Sanon tämän nyt heti alta pois, kun olen tätä mieltä ja tulen todennäköisesti aina olemaan tätä mieltä. Mikään näytelmä, jossa soi Lauri Tähkä tai jossa käytetään valomiekkoja, ei voi olla mitään muuta kuin loistava. Piste. Huutomerkki ja aamen. Ihan vain jotta tiedätte, millaisen ihmisen tekstiä olette nyt lukemassa. Ai hitto, että tällaisina iltoina rakastan teatteria.... Continue Reading →

Läsnäolo ja reagointi

Yksi omasta mielestäni keskeisimmistä asioista näyttelemisessä on läsnäolo. Se että elät aidosti mukana hetkessä, kuuntelet ympäristöäsi ja muita ihmisiä sekä vaikutut siitä mitä ympärilläsi tapahtuu. Et mieti päivän ostoslistaa tai pohdi jo seuraavaa repliikkiäsi ja miten sen sanot, vaan kuuntelet mitä vastanäyttelijäsi sanoo ja miten hän sen sanoo. Tietysti käsikirjoitetussa teatterissa repliikit on syytä muistaa,... Continue Reading →

Diivoja ja Ansan pikapaikkausta (Jyväskylän Kaupunginteatteri)

Viikonloppuna tuli käytyä teatterissa useampaan otteeseen. Jyväskylän Kaupunginteatterilla kävin jälleen kerran katsomassa Diivat ja Ansan, joista kumpaisenkin olen nähnyt jo useita kertoja syksyllä. Aloitetaan siis Diivoista. Komediallisesti esityksessä on tietysti monta herkullista kohtausta ja varsinkin Jackin (Niskanen) ja Docin (Lintukoski) edesottamuksia on ilo seurata.  Koen kuitenkin, että nämä ovat ne mihin arvioinneissa yleensä keskitytään eniten ja siksi tahdon... Continue Reading →

Kuka ei kuulu joukkoon

Yllätin itseni ja kävin tänään katsomassa teatteria, joka on suunnattu lähinnä lapsille. Eipä ole pitkään aikaan tuntunut näin pahasti siltä, että olen ihan väärässä paikassa.   Esitys oli visuaalisesti erittäin kiinnostava, mutta itse tarina... Olen täysin mielikuvituksen ja asioiden selittämättä jättämisen kannattaja, mutta selittämättä voi jättää vain ne asiat mitkä tietää. Ei niitä, mitä ei... Continue Reading →

Kohti uutta teatterivuotta

Ennen kuin omalta osaltani aloitan uuden teatterivuoden muistellaan hetki mennyttä vuotta. Viime vuonna on itkettänyt ja naurattanut sekä tullut pohdittua syvällisiä teatterin äärellä. Siinä missä aiempina vuosina olen nähnyt ehkä yhden esityksen useampaan kertaan, viime vuonna tuli parhaimmillaan (tai pahimmillaan, riippuu tautiluokituksesta) käytyä samassa esityksessä jopa 10 kertaa. Viime vuosi oli myös uusien aluevaltausten aikaa, sillä... Continue Reading →

Vuodenvaihteen traditiot

En tehnyt lupauksia vuoden vaihtuessa, sillä eivät ne aiemmatkaan ole juuri konkretiaksi muuttuneet. Tunnistan sen, että teatterin saralla minua kiinnostaa yhä aktiivisempi rooli, mutta muun elämän aikataulujen mukaan on pakko edetä. Ihan kaikkeen ei voi lähteä mukaan, vaikka haluaisi, koska aikataulu ei anna myöten. Tarkoitus on kuitenkin jatkaa teatteriharrastusta tavalla tai toisella, joten pääosin lyhyempiä... Continue Reading →

Create a website or blog at WordPress.com

Ylös ↑