Lokerointia ja arvottamista

Teatteri tarjoaa hyvin monipuolisesti erilaisia elämyksiä. On kepeitä esityksiä, joissa huolet ja murheet unohtuvat naurun voimalla. On vakavampia teoksia, joissa kyyneleet virtaavat ja esityksen jälkeen olo on hyvällä tavalla tyhjä. On esityksiä, joiden jälkeen tulee mietittyä, että mitä ihmettä minä juuri näin. Sekä niitä esityksiä joiden jälkeen huomaa arvioivansa omaa elämäänsä ja maailmaa ihan eri... Continue Reading →

Moni Yakim – Creating a Character

Siirrytäänpä hetkeksi kirjallisuuden puolelle. Tämä teksti käsittelee Moni Yakimin teosta Creating a Character - A Physical Approach to Acting. Syy miksi päädyin tätä kirjaa lukemaan on se, että oma oletusasetukseni on lähteä tarkastelemaan asioita järjellä tai tunteella. Niinpä esimerkiksi hahmon fyysiset ilmentymismuodot ovat itselleni vieraampia. Kuitenkin, kun on tullut tarkkailtua vuosien saatossa eri näyttelijöiden työskentelyä, niin... Continue Reading →

Tunne edellä 

Minulla on tapana käydä katsomassa kiinnostavia teatteriesityksiä yleensä useampaan kertaan. Yleensä annan uuden mahdollisuuden myös esityksille, jotka eivät ensimmäisellä kerralla vakuuttaneet. Enkä ole sitä vielä tähän päivään mennessä kertaakaan katunut. Kaikkia esityksiä en kuitenkaan kykene katsomaan useampaan kertaan. En vaikka ne olisivat aivan äärettömän upeasti toteutettuja ja tärkeitä teoksia. Varsinkin draaman puolella on paljon sellaisia... Continue Reading →

Arvostelulaji

Teatterin seuraamiseen liittyy usein myös esitysten kritiikkien lukeminen ja/tai laatiminen. Itse en ole erityisen innostunut kriitikon tontille astumisesta, vaikka ajoittain varsin kriittinen ihminen olenkin. Esitysten arvostelujakin luen melko harvoin, sillä loppupeleissä minulle olennaisin on oma kokemukseni esityksestä. Arvostelun lukeminen ennen esityksen näkemistä on yleensä virhe, sillä se saattaa jättää omaan tajuntaan tiettyjä ennakko-odotuksia. Sitten jos olettaa kriitikin pohjalta menevänsä... Continue Reading →

Itsensä ja pelkojensa yli

"Jos ihminen ei kasva, sen tilalle tulee pelko, joka tekee sen kasvun sitten ihan mah(d)ottomaksi." (Ansa-musikaalin konsultti Erkki Ranto) Jos antaa pelon sanella sen mitä voi tai ei  voi tehdä, ei pysty kohta tekemään yhtään mitään. Pelätähän kun voi oikeastaan ihan mitä tahansa. Rohkeutta onkin se, kun pelostaan huolimatta uskaltaa tehdä asioita. Näin olen myös viimeisen vuoden... Continue Reading →

Katseenalaista

Teatterissa tuntuu olevan katsomossa sijoittumisen osalta olemassa kahdenlaisia katsojia. Niitä, jotka tahtovat istua mahdollisimman edessä, jotta näkevät mahdollisimman selvästi näyttelijöiden ilmeet ja eleet. Sitten on niitä, jotka eivät suurella näyttämöllä juuri 6. riviä edempää suostu paikkoja ottamaan. Itse kuulun ensimmäiseen kategoriaan, mutta käyn kyllä välillä tarkastelemassa esityksiä myös 10. rivin tuolta puolen. Näin erityisesti silloin kun haluan... Continue Reading →

Create a website or blog at WordPress.com

Ylös ↑